maanantai 23. marraskuuta 2015

Suunnanhakua

Tämä blogi sai alkunsa ihan puhtaasti koulumaailmasta kertovana blogina - ajatuksenani oli ruotia kouluväkivaltaa, siihen puuttumista ja sen oheisilmiöitä, ja muutenkin koulumaailmaa ja mikä siinä on pielessä. Tällaisena se on jatkunut tähän asti. Minusta on kuitenkin viime vuodesta asti (jossain määrin jo sitä aiemmin) tuntunut siltä, että blogista puuttuu jotain. Ei ole oikein sanoa, että se olisi olemassa väärää tarkoitusta varten - vaan siitä puuttuu jotain oleellista. Se on rajoittunut liian ahtaaseen aihepiiriin. Minulla on kuluneen kahden vuoden aikana ollut hyvin paljon kirjoitettavaa, hyvin paljon ajatuksia, jotka eivät ole päätyneet tänne. Miksikö? Koska koin, että ne ovat blogin aihepiirin ulkopuolella. Tämä on johtanut siihen, että kirjoitustahtini on ollut hidas ja tekstit yhä enemmissä määrin väkisin väännettyjä. Ei sillä, että niissä itsessään olisi mitään vikaa - tarkoitan joka sanaa niissä, ja ne edustavat oikeita mielipiteitäni. Mutta paljon on jäänyt myös sanomatta, sen takia että olen tahallisesti - ja nyttemmin ajatellen typerästi - rajannut blogini aihepiiriä. 

Tällä hetkellä tuolla sivun oikeassa laidassa olevassa profiili-infossa lukee seuraavaa: "Olen 17-vuotias, toista vuotta lukiossa opiskeleva poika. Olen entinen koulukiusattu, ja olen puolisen vuoden ajan ollut suureksi häpeäkseni myös koulukiusaaja. Pyrin tässä blogissa tarkastelemaan kouluväkivaltaa, koulumaailmaa ja niiden lieveilmiöitä sekä niihin liittyviä asioita mahdollisimman laajasti, ja myös parannusmahdollisuuksia sekä keinoja puuttua kouluväkivaltaan ja sen lieveilmiöihin." Joka sana pitää paikkansa, mutta kuten tekstitkin edustivat vain yhtä (itse asiassa pientä) osaa näkemyksistäni, tuokin kertoo minusta vain pienen osan. Eräs blogin teemoista tulee jatkossakin olemaan koulumaailma ja sen varjoilmiöt, kuten kouluväkivalta - ja ennen kaikkea keinot puuttua noihin lieveilmiöihin. Mutta niiden rinnalle tulee paljon muutakin. Nimi "Peruskoulun nousu ja tuho" säilyy jatkossakin blogin nimenä. Paitsi että pidän siitä paljon, se myös kertoo jotain erittäin oleellista niin minusta kuin sukupolvestanikin. 

Olen viime vuodesta lähtien ollut kasvavissa määrin sitä mieltä, että koko maailma on tullut hulluksi (siis vielä hullummaksi kuin aiemmin). Siihen on niin monta syytä, etten rupea niitä ruotimaan tässä - se tapahtuu tulevissa bloggauksissani. Mutta samalla olen myöskin aika varma siitä, että elämme historiallisesti merkittävää aikaa, ja että sukupolveni (koko Euroopan ja myös maailman laajuisesti) tulee olemaan tärkeän historian taitekohdan kantava voima. Se, mihin suuntaan se voima historian virran kulkua työntää, selviää aikanaan, mutta jokainen voi ainakin yrittää antaa oman panoksensa siihen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.