lauantai 5. syyskuuta 2015

Peruskoulun perusviat

Oman peruskoulu-urani päättymisestä on jo yli vuosi. Kyseinen ajanjakso, keskivertokansalaisella yhdeksän vuotta, on näennäisen lyhyestä kestostaan (alle vuosikymmen, jonka jokainen asianosainen tosin tietää tuntuvan liki kymmenkertaiselta) huolimatta suomalaisen tärkeimpiä elämänvaiheita. Sillä juuri noiden yhdeksän vuoden aikana - suunnilleen ikävuodet seitsemästä kuuteentoista luodaan suuri osa pohjasta loppuelämälle. Eikä suinkaan oppitunneilla, sillä peruskoulun oppimenestyksellä ei ole juuri lainkaan merkitystä tulevaisuuden kannalta. Vaan tuona aikana - tuossa sosiaalisessa ympäristössä, noissa harrastuksissa, noissa kokemuksissa. Nuo yhdeksän vuotta eivät luo ihmistä, mutta ne muokkaavat häntä paljon. Erilaisissa ongelmatapauksissa - päihde- tai mielenterveysongelmissa, rikollisuudessa yms. on merkkejä usein ollut havaittavissa jo hyvän matkaa peruskoulun aikana. Rikolliset aloittavat usein uransa jo yläasteella - koulukiusaajan homma lienee suosittu. Peruskoulu on siis strateginen paikka aikajanalla - silloin ongelmat ovat usein syntyvaiheessaan, ja niiden puuttuminen olisi moninkertaisesti helpompaa kuin myöhemmin. 

Kun aloitin tämän blogin tuolloin joskus, olin hyvinkin paljon koko peruskoulujärjestelmän vastainen. Nykyisin en voi sanoa näin - pidän tuota ajanjaksoa, maasta riippuen suunnilleen samanpituista kuin Suomessa, lähinnä välttämättömänä pahana. Niin paljon kuin Suomen kouluista onkin pahaa sanottavaa kouluväkivallan ja muun sellaisen takia, niin peruskoulujärjestelmä on kuitenkin auttanut osaltaan luomaan Suomen hyvinvointiyhteiskunnan, eivätkä puheet siitä maailman parhaana koulujärjestelmänä välttämättä ole liioiteltuja. Tai eivät ainakaan joskus olleet. 

Peruskoulu on siis välttämätön paha - toinen vaihtoehto olisi (nyt mennään oikeasti fantasiateorisointiin) joko peruskoulutuksen jättäminen kokonaan pois väestöltä (ei tarvinne sanoa miksi ei fiksua), tai jokin toisenlainen koulutus (sama paska, todennäköisesti rumempi paketti). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö välttämätöntä pahaa voisi rukata vähän vähemmän pahaksi. Siis maksimoida peruskoulun hyvät ja minimoida huonot puolet.

Mitä siis ovat ne peruskoulun perusviat, joista otsikossa on puhe? Ne ovat sellaisia, joista osaa ei ole mahdollista korjata vahingoittamatta samalla sen hyviä puolia, mutta jotka tuntemalla voidaan löytää keinoja korjata niistä seuraavia pienempiä vikoja.

Ensimmäisenä mietitään seuraavaa skenaariota: joltakin paikkakunnalta (muistaakseni Vesa-Linja Aho on esittänyt tämän lähes samalla tavalla, voin tosin olla väärässäkin) kerätään yhteen kaikki tietyn ikäluokan ihmiset. Nämä ihmiset laitetaan viitenä päivänä viikossa yhdeksän vuoden ajan oleskelemaan suljetuissa tiloissa keskimäärin kuusi tuntia päivässä. He ovat siis käytännössä keskenään eristyksissä samassa talossa, jossa ei ole varsinaista kontrollia. He käyttävät siellä aikaansa opiskelemalla erilaisia asioita, joista suurin osa ei kiinnosta juuri ketään. Paikalla on nimellisiä valvojia, mutta heidän tehtävänsä on ainoastaan varmistaa etteivät koehenkilöt lähde rakennuksesta omin luvin ja että he käyvät oppitunneilla - koehenkilöiden käytöstä muuten ei kontrolloida juuri lainkaan.

Nyt on myös muistettava, että ainoat kriteerit kokeeseen mukaan otetuille olivat asuinpaikka ja ikä - rikoshistoria, päihde- tai mielenterveysongelmat tai mikään muukaan ei vaikuta. Jos siis paikkakunnalla sattui asumaan vaikka sarjamurhaaja joka oli sopivaa ikää, niin mukaan vaan.
Kun tätä jatketaan yhdeksän vuotta, miten tulee käymään? Ei tarvinne epäillä, että ongelmia tulee. Mukaan väistämättä sattuneet antisosiaaliset ainekset ikävystyvät ja alkavat ennemmin tai myöhemmin pomotella muita. He purkavat turhautumisensa (nimenomaan turhautumisensa, eivät "pahan olonsa" niin kuin jotkut ovat spekuloineet) sopiviin uhreihin. Koska paikassa ei ole toimivaa esivaltaa, ainoa laki on viidakon laki ja ainoa oikeus vahvemman oikeus.

Peruskoulun perusvika on juuri tuo - sinne survotaan läpileikkaus koko yhteiskunnasta, ja turhautumisella ja kontrollin puutteella on tuhoisia seurauksia. Koulukiusaamisen kaltaisen väkivallan ilmeneminen tuollaisessa ympäristössä on väistämätöntä. Väitetään että koulussa opitaan sosiaalisia taitoja - no, jos vahvemman oikeus edustaa tavoiteltavia sellaisia, niin sitten kyllä. Se oppi, minkä peruskoulusta saa, on se, että kovin öykkäri ja röyhkein kusipää saa tahtonsa läpi, kiltit ja maltilliset joutuvat väistymään. Jos sanotaan, että onhan siellä koulussa opettajat tms. joiden pitäisi estää tällainen, niin opettajien vaikutusvalta on nykyään lähellä pyöreää nollaa. Käytännössä ainoat kurinpidolliset toimenpiteet ovat jälki-istunto (tosin nekin ovat nykyään harvinaisia) ja "puhuttelu".

Itseasiassa puhuttelu voisi olla ihan toimivakin keino, jos kiusaajaa puhutteleva aikuinen todella olisi ehdottomassa auktoriteetin asemassa ja kiusaajakin kunnioittaisi häntä. Lisäksi puhutteleva aikuinen tekisi selväksi että kiusaajan toiminta ei ole millään tavalla hyväksyttävää eikä selityksiä ole. Jos tapahtunut käsittäisi rikoksen tunnusmerkit, asia käsiteltäisiin myös poliisin kanssa. Mutta koska opettajan auktoriteetti on - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta - tosielämässä lähinnä vitsi, puhuttelu on yleensä farssi, jossa kiusaaja vie parhaimmillaan yli kymmentä koulutettua aikuista kuin pässiä narussa. Kiusaajat ovat yleensä sosiaalisesti hyvin taitavia - kiusaaminen on pohjimmiltaan sosiaalista väkivaltaa, jolla on lähes aina myös sanallinen ja fyysinen ulottuvuus - ja osaavat helposti puhua myös aikuiset puolelleen. Ei ole lainkaan tavatonta että koko homma käännetäänkin kiusatun syyksi.

Edellämainitun kaltaiset tapaukset eivät ole kokonaan poistettavissa, mutta niiden määrä ja vahingollisuus voidaan kyllä pyrkiä minimoimaan. Tällöin törmätään kuitenkin yleiseen ongelmaan: kertakaikkiaan lapselliseen käsitykseen nuorista ja lapsista. Aikuiset ovat hyvin taitavia unohtamaan, kuinka itsekeskeisiä ja julmia lapset osaavat olla. Tässä ei ole sinänsä mitään outoa - lapsen empatiakyky ei ole vielä kehittynyt kunnolla ja harvalla nuorellakaan se on aikuisen tasolla. Toki yksilöiden kesken on hyvinkin suurta vaihtelua, mutta yleisesti ottaen tämä on tosiasia. Olen huomannut, että kouluväkivaltaa selvittelevillä henkilöillä on usein hyvin naiivi käsitys kiusaajista. He näyttävät usein kuvittelevan, että kiusaaja (oli hän iältään mitä hyvänsä kuuden ja kuudentoista väliltä) on vain pieni ja viaton lapsi, joka ei ymmärrä tekojaan, "purkaa sillä pahaa oloaan" (klassikko), "kokeilee rajojaan" (no kannattaisiko ne rajat sitten lyödä lukkoon ja aika nopeasti?), "hakee huomiota" (poliisin huomion luulisi tyydyttävän puuttuvan huomiontarpeen) ja mitä vielä. Yhtäkaikki kieltäydytään käsittämästä, että se kiusaaja saattaa hyvinkin olla selvillä toimintansa vahingollisuudesta ja rikollisuudesta, muttei vain välitä. Ja vaikka näin ei olisikaan (minähän olin selvillä ja välitin, mutta en toisaalta koskaan ollutkaan ns. pääpukari), niin silloinkin nuo suluissa olevat jutut tulisivat tarpeeseen samantien.

On myös syytä muistaa, että kouluväkivalta jättää jälkensä myös tekijään. Kun hän on vielä lapsi tai nuori, väkivallan kierre voi olla vielä katkaistavissa. Vaikka kaikista kiusaajista ei vankiloiden kanta-asiakkaita tulekaan, niin epäsosiaalisella käytöksellä on tapana jatkua, ellei sitä katkaista. Puuttumatta jättäminen voi siis olla kiusaajaa kohtaan pahempaa väkivaltaa kuin pahimminkaan yliampuva rangaistus.

2 kommenttia:

  1. Mielestäni tärkeintä suomalaisen peruskoulujärjestelmän elvyttämisessä olisi estää koulujen slummiutuminen. Tuoreet maahanmuuttajat, oppimisongelmaiset ja muuten vaan hankalat tapauksest pitäisi jakaa tasaisesti lähialueen kouluihin vaikka heidän koulumatkansa hiukan pitenisikin. On oikeasti kylmäävää lukea erilaisilta mammapalstoilta kuinka vanhemmat suunnitelevat kersojensa kirjojen siirtämistä mummolaan, että tämä ei joutuisi lähialueen huonomaineiseen kouluun. Niillä ihmisillä joiden lasten takia koulusta tulee huonomaineinen ei tätä vaihtoehtoa tai energiaa tarttua siihen useinkaan ole, ja ongelmat kasautuvat. Jos riskioppilaat jaettaisiin tasaisemmin riittäisivät koulukohtaiset resurssit paremmin ja peruskoulun eräs mielestäni tärkein aspekti, mahdollisuus nähdä ja olla tekemisissä eri sosiaaliluokista tulevien ihmisten kanssa, toteutuisi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen huomio. Oma ala-asteeni muuten on (oli ilmeisesti jo minun aikoinani, ja nykyään sitäkin enemmän) varsin huonomaineinen, mutta taustalla ei ole ainakaan pelkästään mainitsemasi "slummiutuminen". Koulun henkilökunnalla on/oli todennäköisesti vaikutusta asiaan. Ongelmatapauksia todellakin oli/on kyseisessä opinahjossa varsin paljon (oman havaintoni mukaan, lisäksi olen tämän havainnon kuullut ulkopuolisiltakin). Mitään erityistä, minkä voisi kuvitella aiheuttavan tällaista, ei kuitenkaan paikkakunnassa ole. Koulun paha henki tai jotain?

      Mutta tuo "riskioppilaiden" jakaminen tasaisemmin on erinomainen idea. Yksinäinen öykkäri on helpompi laittaa kuriin kuin lauma. Ongelmaksi vain tullee vanhempien todennäköisesti nostama älämölö.

      Poista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.