perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kun munattomuudesta tulee hyve

En tiedä, kuinka moni oikeastaan lukee blogiani kovin aktiivisesti, mutta kaikilta niiltä jotka lukevat, pyydän syvästi anteeksi kahden kuukauden (tasan) kirjoitustaukoa. Voisin selittää jotakin kiireisestä koulutyöstä (ensimmäinen kuukausi) ja sitten kiireisestä lomailusta (toinen kuukausi) joka vie kaiken vapaa-aikani, mutta omasta laiskuudestanihan tässä on ollut kyse. Olen huomannut että kirjoittamisen aloittaminen on paljon vaikeampaa kuin aloitetun tekstin kirjoittaminen loppuun. Tällä kertaa otan käsittelyyn varsin laajan ja painavan aiheen, johon otsikko ("munattomuus" ei sitten nyt tässä tapauksessa tarkoita sitä että ei satu olemaan mies!) liittyy.

Se tarkoittaa jotakin aivan muuta. Olen huomannut saman toistuvan peruskoulussa ala-asteikäisestä asti, ja kauhukseni havainnut sitä tapahtuvan kaiken aikaa niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin päätöksenteossa - etenkin länsimaiden harjoittamana. Mistä on kyse ja miten tämä liittyy kouluväkivaltaan, joka on blogini pääaihe? 

Koulukiusaamisessa toistuu kerran toisensa perään sama huvittava näytelmä - koulun henkilökunta, koulutetut aikuiset ihmiset, eivät kerta kaikkiaan kykene saamaan keskimäärin 7-15-vuotiaita lapsia/teinejä kuriin, vaikka nämä harjoittaisivat koulutoveriaan kohtaan kuinka törkeää väkivaltaa hyvänsä. Tässä on jotakin yhtä aikaan surullista, koomista ja hirvittävää - koulukiusaamiseen "puuttumisen" seuraaminen on niitä tilanteita, joissa ihan oikeasti ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Iso aikuinen ihminen on totaalisen voimaton itseään useampaa päätä lyhyemmän Jonne-13vee:n edessä. Häneltä on viety kaikki valtuudet ja keinot estää Jonne-13vee:tä hakkaamasta luokkalaistaan Tanne-13vee:tä jauhelihakeittoa muistuttavaan olomuotoon. Lain mukaan opettajalla tietenkin on edelleen velvollisuus tällaiseen. Niinpä niin. Rantavahdille voidaan vaikka säätää lakiin velvollisuus pysäyttää rannalle iskevä tsunami, mutta se ei tee hänestä kykenevää tekemään sitä. Ja tällaista toimintaa oikein ihaillaan! En tiedä pidetäänkö sitä muodikkaana, modernina tai jotakin mutta niin näyttää olevan - sitä kutsutaan usein "rakentavaksi", "keskustelevaksi", "yhteisymmärtämykseen pyrkiväksi", "humaaniksi", käytettävä termi vaihtelee sen mukaan millaisesta tilanteesta on kyse.

Sillä kuten mainitsin, tätä samaa toteutetaan kaikensorttisessa päätöksenteossa ihan kansainväliselle tasolle asti - etenkin (lähestulkoon ainoastaan) länsimaiden toimesta. Maailma on täynnä isoksi kasvaneita koulukiusaajia, ja otan nyt parhaan tuntemani esimerkin: ISIS. Kyseinen järjestö on kuluneen vuoden aikana ylittänyt kaikki kuviteltavissa olevat pahuuden rajat. En käytä kuvitteellista palstatilaa sen harjoittamien hirveyksien kuvailuun - jokainen tietää kyllä, mistä on kyse, ja jos ei tiedä niin ei kyllä haluakaan tietää. Mutta joka tapauksessa ISISin Syyriassa ja Irakissa hallitsema alue on siinä tilassa, että todennäköisesti vaikka Stalinin aikojen puna-armeija otettaisiin siellä vastaan vapauttajana. 

Niin, missä se vapauttaja-armeija tosiaan luuraa? Tässä tilanteessa keskiverto koulukiusaamiseenpuuttumisyritys (Jeesus mikä sana!) saavuttaa ison mittakaavan - Barack Obama, Yhdysvaltojen, maailman toistaiseksi suurimman sotilasmahdin ja supervallan päämies, ei kerta kaikkiaan pysty laittamaan tätä joidenkin kymmenien tuhansien (tyhjien) päiden kokoista todeksi muuttunutta parodiaa kuriin. Puhutaan että, "sota ISISiä vastaan voi kestää jopa vuosia". Tämä on puhtaasti Yhdysvalloista kiinni - mikäli se oikeasti haluaisi, se voisi pyyhkiä koko ISISin kartalta parissa viikossa. ISISin taistelijat saattavat olla islamisteiksi huippuluokkaa, mutta minkä tahansa länsimaisen armeijan edessä koko järjestö ei ole mitään muuta kuin tykinruokaa. ISIS uhoaa "valtaavansa Rooman", mutta todennäköisesti Vatikaanin sveitsiläiskaarti yksinään voittaisi sen. Mutta jostain syystä ei - koko länsimainen maailma on yhtäkkiä polvillaan noiden äkäisten wannabe-pikkuhitlereiden edessä. 

Monet länsimaiden johtajat tuppaavat tekemään saman ajatteluvirheen kuin kiusaamisen selvittelijät - he eivät kerta kaikkiaan ymmärrä etteivät kaikki haluakaan pelata heidän säännöillään eivätkä pyri hyvään. He eivät käsitä, että Jonne-13vee, Vladimir Putin ja Abu Bakr al-Baghdadi pyyhkivät perseensä sellaisilla asioilla kuin "oikeudenmukaisuus" tai "ihmisoikeudet", joita toinen osapuoli pitää korkeimpina ohjenuorinaan! A friend to all is a friend to none - liiallinen myöntyväisyys ja "ymmärtäväisyys" tarkoittaa sitä, että juuri se pahin ja säännöistä piittaamattomin öykkäri saa tahtonsa läpi ja kiltit ja lainkuuliaiset joutuvat kärsimään. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.