sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kun teoria ja käytäntö eivät kohtaa

Törmäsin Enkeliporsaan kautta tämmöiseen pari kuukautta vanhaan juttuun. Antaapa Ilta-Sanomien puhua: 

 Kokenut opettaja paukauttaa: ”Pumpulissa kasvaneet opettajat eivät saa oppilaita kuriin”

Koulunpenkiltä toiselle siirtyneet opettajat hallitsevat vain teorian, mutta heiltä puuttuu käytännön pelisilmä nuorten käsittelyyn, mies paukauttaa.
IS:n haastattelemien opettajien mukaan lasten väkivaltainen käytös on monessa koulussa arkea. Koillismaalaisella yläasteella lähes 30 vuotta työskennellyt opettaja ihmettelee haastateltavien luomaa mielikuvaa koulutyöstä: omassa arjessaan hän ei ole törmännyt väkivaltaisiin oppilaisiin.

Hänen mukaansa suurempi ongelma kouluissa on, että opettajiksi hakeutuu vääränlaisia ihmisiä. Opettajien keskuudessa vallitsee ”hyssyttelyn periaate”, jossa ei myönnetä, että pelkkä koulutuksen kautta hankittu pätevyys ei riitä tekemään opettajasta hyvää ja koulumaailmaan sopivaa, mies sanoo.
 

– Alalla kuin alalla on hyviä ja huonoja, toiset suoriutuu hommasta ja toiset ei. Pääsykokeet ovat hyvin teoreettisia ja opettajankoulutukseen pääsy riippuu yhä enemmän arvosanoista. Kuka tahansa periaatteessa pystyy kouluttautumaan opettajaksi, mutta sen jälkeen ollaan tosipaikan edessä – yläkouluissa ennen kaikkea, opettaja lataa.

Miehen mukaan opettajankoulutuslaitokselta opettajiksi valmistuu ihmisiä, jotka hallitsevat teorian, mutteivät elämän käytännönpuolta. Nykyopettajat ovat siirtyneet yhdeltä koulunpenkiltä toiselle, eikä heillä ole pelisilmää, eikä tuntumaa nuorten ihmisten elämään, mies väittää.

– Meillä opettajat kasvatetaan aikamoisessa pumpulissa. Olen nähnyt vierestä niin monta kertaa esimerkiksi kieltenopettajia, jotka ovat ihan kummissaan. Ihmettelen, että miten he jaksavat siellä.

”Opettajan työssä tarvitaan karismaa ja uskottavuutta”

Hänen mielestä opettajiksi tarvittaisiin persoonia ja paljon enemmän nuoria miehiä, jotta kouluissa pystyttäisiin huomioimaan paremmin pojat, jotka kehittyvät tyttöjä hitaammin.

– Itse olen miesopettaja ja väitän, että tunnen suomalaisen peruskouluikäisen pojan sielunmaiseman huomattavasti paremmin, koska itse edustan tätä sukupuolta. Tarvitaan tietynlaista pelisilmää, että osaa käsitellä villejä takapulpetin poikia.

Miehen mukaan opettajan työssä on kysymys sytyttämisestä ja esimerkin antamisesta. Hänen mukaansa yläkouluikäiset pojat arvostavat poikkeuksetta kaikissa ihmisissä yhtä piirrettä: voimaa.

– Opettajan pitää heittäytyä oppilaiden arkeen ja todellisuuteen. On paljon opettajasta kiinni, kuinka pystyy sytyttämään porukan ja kuinka uskottava on. Kun luokkaan tulee, siellä on valtatyhjiö. Jos opettaja ei pysty täyttämään tyhjiötä, eikä ole uskottava, silloin vallan ottavat oppilaat. Tässä punnitaan karismaa ja uskottavuutta, sitä joko on tai ei ole.

On perkeleen hienoa että on opettajia jotka uskaltavat myöntää tällaiset asiat todeksi. Koulukiusaamiseen puuttumisessa yleensäkin pätee sama ongelma kuin käytännössä kaikessa muussakin lapsiin, nuoriin ja kouluun liittyvässä. Teoria ja käytäntö eivät kohtaa. On ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan tajua ettei kaikki mene tosielämässä niin kuin paperilla. Haastatellun opettajan mukaan pelkkä muodollinen koulutus ei riitä tekemään hyvää opettajaa. Tämä on erittäin totta. Opetusmenetelmät, kouluväkivaltaan puuttumisen periaatteet (joiden toimivuudesta voidaan tietenkin olla ja ollaan montaa mieltä) voi opetella teoriassa kuinka hyvin tahansa, mutta niiden siirtäminen oikeaan kouluun, oikeiden oppilaiden elämään on kokonaan toinen asia.

Tämä on oikeasti todella tärkeä huomio. KiVa Koulun toimimattomuuden (on kouluja, joissa se toimii, mutta suurimmassa osassa nimi on vitsi) taustalla on juuri tällainen ajattelumalli - ei riitä, että on työkalut paperilla, kun ne pitäisi olla olemassa käytännössäkin. Ja niitä pitäisi osata käyttää. Toki KiVa Koulun tarjoamista työkaluista voisi käytännön tasollakin sanoa jotakin todella ikävää, mutta siihen en paneudu nyt.

Tuossa IS:n jutussa eräs kommentoija oli hoksannut ison ongelman: "Tässä unohdetaan kokonaan oppilaan tärkein kasvattaja eli omat vanhemmat. Väitän, että yksikään opettaja ei saa oppilasta kuriin jos kotoa tuleva viesti on, ettei säännöistä tarvitse välittää." Minä väitän, että riittävän taitava ja jämäkkä opettaja voi laittaa kuriin lähestulkoon minkälaisen lapsen tahansa, mutta sellaiset opettajat ovat hyvin, hyvin harvassa - eikä heillä ole valtuuksia tehdä tätä, vaikka osaisivatkin!

Mutta tuossa on silti totuuden (ongelman) siemen. Huomattava osa nykyajan nuorista ja lapsista on ihan oikeasti oppinut, että he ovat maailman napa - kun he haluavat jotakin, heidän on se saatava, ja jos he eivät pidä jostakusta tai jostakin, on heillä oikeus ilmaista se miten tahansa. Eikä heidän tarvitse välittää sellaisista pikkuseikoista kuin säännöyt. Suurin osa nuorista ei ole tällaisia, mutta niitä jotka ovat, on huomattava määrä - aivan tarpeeksi aiheuttamaan todella paljon tuhoa.

Kun Oppilas Esimerkki-Erkki on vaahtosammutinta niskat kenossa katsovan kokoisesta asti oppinut, että hän saa kaiken periksi ja on maailman valtias, saapuu hän myös kouluun tällä asenteella - ja jatkaa siellä niin kauan kunnes hänelle laitetaan konkreettisesti stoppi. Ja siihen eivät vihjeettömät ja hampaattomat opettajat pysty. Jos koulussa on KiVa Koulu, on sen taakse helppo kätkeytyä - on meillä tämä ihmeellinen KiVa Koulu, täällä ei siis ole kiusaamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.