torstai 19. maaliskuuta 2015

Kaikki tiet johtavat sylttytehtaalle

Tapaa Nynny Nyhverö sanoa. Sylttytehdas tarkoittaa tässä tapauksessa koulua, ja lauseen on epämiellyttävän helppoa todeta pitävän paikkansa. Omaa suhtautumiseni peruskoulujärjestelmään on nykyisellään kuta kuinkin samanlainen kuin suhtautumiseni epämiellyttäviin mutta välttämättömiin töihin. Asia on niin, että koulutus - ja ennen kaikkea peruskoulutus - kuitenkin on nykyisenkaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta, siitä ei pääse mihinkään. On ihan helvetin hauskaa kolata piha puhtaaksi puolen metrin kerroksesta paskaista nuoskalunta, mutta se on vaan pakko tehdä, että sieltä pihasta pääsee liikkeelle. Lapsuus ja nuoruus on kuskattava pois edestä jotta aikuinen voi tulla sieltä sisältä esiin. Ensin työ, sitten hupi. Ensin lapsuus ja nuoruus, sitten enemmän tai vähemmän aikuisuus.

Mutta hälyttävän moni työn tehnyt ja lapsuuden ja nuoruuden suorittanut, siis ikänsä puolesta aikuinen, on oikeasti kykenemätön nauttimaan siitä. Ei haluton, vaan kykenemätön rupeamaan työelämään. Suurella osalla heistä tämän aiheuttaa erinäiset mielenterveyshäiriöt. Ja tällaisten tapausten lisäksi on moninkertainen, ellei monikymmenkertainen määrä ihmisiä, joiden elämää vastaavat ongelmat haittaavat merkittävästi, vaikkeivat heiltä toimintakykyä viekään. Ja näiden ongelmien jäljet tuppaavat johtamaan juurikin sinne sylttytehtaalle. 
 
Koulukiusaaminen on väkivaltaa. Väkivalta jättää tavalla tai toisella jälkiä paitsi uhriin, myös niihin jotka joutuvat sitä todistamaan. Jäljet ovat sitä pysyvämpiä ja vakavampia pitä raa'empaa ja pidempikestoista väkivalta on. Koulu ei ole pääsääntöisesti kiva paikka, eikä aikuisilla ole velvollisuutta tehdä siitä sellaista, mutta heillä on velvollisuus suojella koulujen oppilaita, lapsia ja nuoria, väkivallalta.
 
Olen siinä mielessä pessimisti, että olen aika vakuuttunut siitä ettei kouluväkivaltaa saada koskaan loppumaan. Sitä ei ole mahdollista hävittää kokonaan, siitä syystä että lasten ja nuorten puutteellinen empatiakyky ja ihmislajille tyypillinen ryhmähierarkian synty, ynnä muuta mukavaa. Mutta kouluväkivallan määrä ja sen aiheuttamat haitat voidaan kyllä pyrkiä minimoimaan. 
 
Tämä yhteiskunta voisi säästää käsittämättömän paljon käsittämällä muutaman oleellisen seikan koulusta, lapsista ja nuorisosta. Suomi on nykyisellään todella hyvä maa asua. Kun miettii, kuinka suuri osa sen ongelmista on enemmän tai vähemmän perua nuoruusiän kouluväkivallasta, voi vain kuvitella millainen se olisi, jos "kiusaamisen" määrä olisi vaikka 20 % nykyisestä ja uhrien auttaminen tehokkaampaa. 

Mutta kun niitä asioita on vaikea käsittää - ja ennen kaikkea ikävä. Sillä kouluväkivallan taustalla olevat faktat eivät ole kauniita eivätkä aina poliittisesti korrekteja. Se piha on vaan kolattava lumesta, siitä ei pääse mihinkään. Työ nopeutuisi huomattavasti sillä että olisi useampia kolaajia ja paremmat kolat. Mutta minkäs teet kun parempiin koliin ei ole rahaa ja huomattava osa kolaajista koettaa työntää sitä lunta oven eteen?

2 kommenttia:

  1. Hei, törmäsin tähän ja ajattelin että sinua kiinnostaisi (myös loppu sivusto, mutta tää on se tärkein osa)

    http://normit.fi/wp-content/uploads/2013/06/AlaOletaNormitnurin.pdf

    VastaaPoista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.