sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Murhaaja ja uhri samassa pöydässä, rauhallisesti keskustellen

Iltalehti - Arjan poika kuoli kiusaajien vuoksi

Koulukiusaamisen takia kuolleen Tomin tarina

 ''Koulukiusaamisen takia lapsensa menettänyt Arja Marjatsalo-Kyllästinen haluaa, että kiusaamistapaukset otetaan tosissaan. Hän on mm. järjestämässä kiusaamisenvastaista tapahtumaa. Teemasta ovat aamu-tv:ssä keskustelemassa Marjatsalo-Kyllästisen lisäksi koulumaailman konflikteja kitkemään pyrkivän Verso-ohjelman ohjelmajohtaja Maija Gellin ja lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila.''

Koulukiusattujen tekemät itsemurhat ovat tulleet viime vuosina julkisuuteen, ja toivottavasti jopa kaikkein sinisilmäisimmät käsittävät jo niiden olevan todellisuutta. Vähemmän puhuttuja ovat sen sijaan tapaukset, joissa kiusattu ei suinkaan ole itse riistänyt henkeään vaan kiusaajat ovat tappaneet hänet.


Tomi lähti koulusta kotiin 5. syyskuuta 1997. Yhtä matkaa polkenut koulukaveri oli lähdössä mäen päältä eri suuntaan, kun hän huomasi, että Tomin pyörän jarruvaijeri oli taas irrotettu.
Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo liian myöhäistä varoittaa, sillä Tomi viiletti mäkeä alas. Kaveri kuuli, kuinka Tomi huusi, että jarrut eivät toimi.
Tomi laski mäkeä alas suoraan auton eteen ja kuoli välittömästi.

"Raskain asia"

Poliisi selvitti Tomin kuolemaa, mutta ei koskaan löytänyt jarruvaijerin irrottaneita henkilöitä. Poliisiraportissakin todetaan pyörän vaijerin olleen irrotettu onnettomuuden tapahtuessa.
Lapsen menehtyminen järkytti koko perhettä. Tomia jäivät kaipaamaan äidin lisäksi isä, isoveli ja isosisko.
- Jokainen lapsensa menettänyt tietää, että se on pahin, kovin ja raskain asia, mitä kukaan joutuu ikinä kokemaan, äiti toteaa nyt.
Vielä 18 vuoden jälkeenkin asia on edelleen kova paikka perheelle. Siksi äiti ei anna Tomin kuvaa julkisuuteen.
- Tomin syntymäpäivät, nimipäivä, joulu... kaikki ovat vaikeita. Ja kyllä minä Tomin kuvalle puhun joka päivä, äiti toteaa itkien.
Äiti on jo pitempään miettinyt, että hänen pitäisi kertoa heidän perheensä tarina julkisuuteen. Vuonna 2013 äiti liittyi Edes yhtenä päivänä maailman tärkein -ryhmään Facebookissa.
- Siellä ihmiset kertoivat päivittäin joutumisestaan koulukiusatuksi. Minulla vain naksahti päässä ja ajattelin, että nyt olen valmis kertomaan Tomin tarinan.
Alle viikko sitten äiti jakoi perheen tarinan Facebookissa ja perusti nettiadressin koulukiusaamisen lopettamiseksi. Adressin tavoitteena on saada päättäjät reagoimaan voimakkaammin koulukiusaamiseen.
Adressi on kerännyt jo lähes 2 000 allekirjoitusta.
- Opettajilla, kasvattajilla ja vanhemmilla pitäisi olla suurempi velvollisuus puuttua kiusaamiseen, äiti toteaa.
Hän on myös ottanut suoraan yhteyttä poliitikoihin ja taiteilijoihin asian vuoksi. Toukokuussa on tarkoitus järjestää Turun seudulla tapahtuma, jossa muistutetaan koulukiusaamiseen puuttumisesta.

Seis kiusaamiselle

Äiti kertoo, että ala-asteella Tomi oli kaveripiireissä todella suosittu.
- Hän oli kauhean iloinen, sosiaalinen ja reipas, äiti kuvailee.
Yläasteella alkaneeseen koulukiusaamiseen Tomi ei alistunut, vaan pani kiusaajille vastaan.
- Jarruvaijereiden irrottamisella jollain tavalla kostettiin sitä, ettei hän suostunut siihen kiusaamiseen, äiti arvelee.
- Hän oli pienikokoinen, mutta sitkeä poika, äiti toteaa liikuttuneena.
Tekijöiden löytymistä äiti ei enää haikaile.
- En jaksa uskoa, että kenelläkään oli tarkoitus, että Tomi menehtyy. Uskon, että tekijä tai tekijät ovat varmasti kärsineet tämän 18 vuotta, äiti toteaa.
Tomin tarina on varoittava esimerkki, kuinka järkyttävät seuraukset koulukiusaamisella voi pahimmillaan olla. Äiti toivoo, että tarina herättäisi nuoret ja päättäjät ajattelemaan.
- Joka ikinen kerta kun luen tai kuulen koulukiusaamisesta, tuo syyskuu 1997 tulee mieleeni, kuin se olisi vasta tapahtunut. Tiedän sen, ettei koulukiusaaminen maailmasta lopu, mutta jos meidän tarinamme avulla edes yksi lapsi tai nuori säästyy kiusaamiselta, tarina kannatti kertoa, äiti toteaa.

Aamu-TV:n viisitoistaminuuttinen oli omalla tavallaan mielenkiintoista kuultavaa. Lapsiasiainvaltuutettu Kurttila päästi, ehkä tietämättään, suustaan jotakin todella tärkeää:

Toisaalta kiusaaminen ei katso vain paikkaa, se on myös lapsen elämässä koko ajan läsnä, kodista kouluun, koulusta kotiin, vapaa-aikaan. Nettimaailma ja nettiympäristö on ilman muuta yksi todellisuus. On hyvä esimerkki siitä miten satoja lapsia liittyi Facebook-ryhmään, jossa kiusattiin kahta lasta erittäin rankalla tavalla. Yhtäkkiä kun tämä ryhmä suljetaan, poistetaan, se perustetaan hyvin lyhyessä ajassa uudelleen.

Koulukiusaamisesta puhuttaessa ajaudutaan yleensä käsittelemään yksittäisiä tapahtumia, näkemättä metsää puilta - vaikka kiusaaminen on ennen kaikkea jatkuvasti käynnissä olevaa sosiaalista väkivaltaa. Pahoinpitelyt, kunnianloukkaukset ja tappoyritykset ovat pohjimmiltaan sen ilmentymiä.

Sen sijaan VerSon (Vertaissovittelu) - ohjelman Gellin päästi suustaan lähinnä niitä samoja...miten niitä sanoisi. Latteuksia, löpinää. Hän peräänkuuluttaa "kohtaamisen kulttuuria" - ollaan aidosti kiinnostuneita lapsesta, pysähdytään kuuntelemaan häntä ja kuulemaan hänen omia mielipiteitään siitä miten asioita pitäisi ratkaista.

Erityisesti haluan tuoda tätä päiväkoteihin ja kouluihin, ja tarkoitan sillä sitä että se kohtaaminen on sitä että kaikki asianosaiset, kaikki ne lapset, kaikki ne aikuiset, joita esimerkiksi se konflikti/kiusaamistilanne koskee, pystyvät istumaan rauhallisesti alas turvallisessa paikassa. Aikuinen johtaa sitä tilannetta jossa keskustellaan siitä että mitä on tapahtunut, jotta ymmärrys kaikilla osapuolilla lähtee lisääntymään siitä että miten se oma käyttäytyminen vaikuttaa toisen elämään ja toisen olotilaan. Ja sitten kun se ymmärrys on lisääntynyt tarpeeksi, niin sitten on hyvä lähteä ratkaisemaan että miten me toimitaan jatkossa että tätä ei tapahdu. Ja yhtä lailla perheessä pystytään toimimaan samalla lailla, että istutaan alas ja mietitään yhdessä että miltä musta on tuntunu ja miltä susta on tuntunu, mitä tässä on tapahtunut, pitäisikö meidän muuttaa meidän käyttäytymistä että tällaista ei pääsisi enää tapahtumaan.

Huomaa että Gellin on nimenomaan VerSo-projektista. Vertaissovittelu  on ihan ok menetelmä silloin, jos pitää selvitellä kahden tasaväkisen oppilaan riitelyä tai vastaavaa - se ei ole likimainkaan oikea välien puuttua systemaattiseen ja jatkuvaan väkivaltaan.

Tuosta "kohtaamisen kulttuurista"...kuvitellaan että Riku Random lyö samalla työpaikalla olevaa Teuvo Tavallista pari kertaa kasvoihin jollakin kivalla työkalulla. Maassa makaavaa uhria on myös kiva potkaista vielä päähän, kaupan päälle. Vastaavaa tapahtuu lähes päivittäin ja lisäksi Riku ja useat hänen kaverinsa uhkailevat säännöllisesti Teuvon henkeä ja omaisuutta. Eräänä päivänä  Rikun kaveri Kari Keskiarvo sabotoi Teuvon autoa niin että tämä ajaa ojaan lähtiessään töistä. Kaikeksi onneksi Teuvo ei kuitenkaan kuole, vaan Riku, Kari ja pari muuta tyyppiä päätyvät poliisiasemalle kuulusteluihin. Todisteita on sen verran runsaasti, että nämä vangitaan todennäköisin syin epäiltyinä ja saavat syytteet mm. törkeästä pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta, vahingonteosta, murhayrityksestä ja useista pienemmistä jutuista.

Seurataanpa heitä oikeussaliin. Teuvo, Riku, Kari ja ne pari muuta istuvat rauhallisesti alas oikeussaliin. Tuomari johtaa keskustelua, jossa pohditaan miten eri osapuolten käyttäytyminen on vaikuttanut toisten elämään ja olotilaan. Kun tuomari katsoo ymmärryksen lisääntyneen tarpeeksi, ryhdytään miettimään miten toimitaan jatkossa ettei tällaista tapahdu.

Myönnän ettei minulla ole paljoa oikeustietämystä, mutta uskallan veikata että huolimatta Suomen lain naurettavan pienistä rangaistuksista väkivaltarikollisille, tällainen tapaus poikisi silti ainakin Karille todella pitkän kakun. Kun täysin vastaava tapaus tapahtuu koulussa ja asianosaiset ovat alle 15-vuotiaita, kyse on vakavien rikoksien ja väkivallan sijaan "kiusaamisesta" ja se "selvitetään" keskustelemalla.

Osa kiusaajista on oikeasti pahaa oloaan purkavia, osa on oikeasti huonoon seuraan ajautuneita itsestään epävarmoja nuoria, mutta osa on ihan oikeasti puhtaasti kusipäisiä paskiaisia, osa ihan oikeasti sadisteja, osa psykopaatteja. Kolmeen viimeiseen ei mikään keskustelu pure, etenkään jos asianosaiset eivät oikeasti kunnioita keskustelua "johtavaa" aikuista tippaakaan.

Arjan perustama kouluväkivallan vastainen adressi löytyy täältä!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.