lauantai 7. helmikuuta 2015

Hyvinvointivaltion nolot hetket

Toisin kuin jotkut väittävät, Suomi ON hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltio, joka on 90-luvulta lähtien ottanut runsaasti takapakkia, mutta silti edelleen hyvinvointivaltio - ja se näkyy, tutkimuksien mukaan suomalaiset kuuluvat maailman onnellisimpiin kansakuntiin. 

Mutta Suomen hyvinvointivaltiolla on joskus todella noloja hetkiä. Olen törmännyt niihin tähänastisen elämäni aikana joitakin kertoja, ja yhä useammin. Ja tämä oli eräs niistä hetkistä.

Suuri joukko ikäihmisiä joutuu sinnittelemään Suomessa pienillä tuloilla, jotka eivät riitä kunnolla edes ruokaan.
Vuonna 2014 köyhyysraja oli Suomessa 1 170 euroa kuukaudessa. Tulevaisuudessa tämän rajan alle putoaa yhä useampi suomalainen eläkeläinen.

Jo tällä hetkellä eläkkeensaajista yli 100 000 kituuttaa takuueläkkeen eli alle 750 euron varassa.

Eläkkeensaajista - siis juuri siitä ikäluokasta joka teki Suomesta hyvinvointivaltion! - 100 000 joutuu elämään 750 eurolla tai pienemmällä kuukaudessa. Ja mikäli uutiseen on luottamista, köyhyysrajan alapuolella elävien eläkeläisten määrä kasvaa! Tämän uutisen lukeminen oli niitä hetkiä, jolloin haluaisi olla vihainen muttei tiedä ketä kohtaan. Siksipä tyydyn toteamaan että tämä on kerta kaikkiaan noloa. Niin noloa kuin olla ja voi.

Toinen yhtä nolo uutinen on viime syyskuulta, mutta törmäsin siihen jokunen aika sitten. Palaaville ISIS-taistelijoille ammattiauttajia - suomalaiset rauhanturvaajat eivät saa kuntoutusta.

Rauhanturvaajat ovat ryhmäkuntoutuksessa ilman valtion rahoitusta. Yhden jalka on amputoitu, toiseen osui viisi luotia Afganistanissa.
Kansanedustaja valittelee Kriisinhallintaveteraani-ohjelman hidasta etenemistä. Hän toivoo mahdollisimman monen liittyvän Vaikeasti Korvattavat -yhdistykseen kannatusjäseneksi auttamaan.
– Nämä kaikki pitää kirjata Kriha-veteraaniohjelmaan niin, että loukkaantuneen ja elämästään taistelevan ei enää tarvitse muu anoa kuin pelastumista, Timo Heinonen kirjoittaa.
Hän jatkaa kirjoittamalla Ylen uutisesta, jossa kerrottiin Syyrian taistelualueelle matkustaneiden palaamisesta Suomeen. Viranomaiset ovat jo kahden vuoden ajan "valmistautuneet auttamaan näitä ISIL-terroristijärjestöön ja sen julmuuksiin osallistuneita henkilöitä".
– Siis samaan aikaan kun maamme ei kanna vastuuta Afganistanissa loukkaantuneesta Pekasta, Timosta ja muista? Heidän kuntoutuksensa täytyy hoitaa lahjoitusvaroin?, Heinonen ihmettelee.
– Olen hämmentynyt. Koska meidän Kriisinhallintaveteraanimme saavat palvelut ja hoivan? Osaavatkohan he edes haaveilla tällaisesta moniammatillisesta tiimistä, kun eivät ole mitään saaneet. Ja vielä samaan aikaan maamme hallitus leikkaa myös talvi- ja jatkosodan veteraaniemme kuntoutusrahoja.

Jotenkin tässä tiivistyi yhteiskuntamme pahimpia ongelmia. Kyse on ihan samasta ilmiöstä kuin siinä että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua ja kiusaaja saa jatkaa harjoittamaansa väkivaltaa täysin ilman rangaistusta.

Kumpi on yksilön itsensä kannalta järkevämpää, ryhtyä koulukiusaajaksi vai kiusatun puolustajaksi? Karu totuus kiusatun puolustamisesta on, että se usein pikemminkin pahentaa asioita sekä kiusatun että puolustajan kannalta kuin auttaa. Puolustaja joutuu usein itse hankaluuksiin. 

Kumpi on yksilön itsensä kannalta järkevämpää, ryhtyä jihadistiksi ja liittyä historian väkivaltaisimpaan ja hirvittävimpään terroristijärjestöön vai ryhtyä rauhanturvaajaksi auttamaan tällaisten järjestöjen uhreja? Uutinen kertoo näemmä olennaisen.


Opettaja myöntää, että tapauksiin puuttuminen on hankalaa.
- Kouluissamme on parantumattomia "rikollisia", jotka vähät välittävät rangaistuksista, kielloista, sopimuksista tai muista sellaisista. Kiusaaja kiusaa koulussa ja vapaa-aikana netissä. Koulussa voimme puuttua vain koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen ja siihenkin hankalasti, hän toteaa.
- Toistuvasti kysytään, miksi kiusaajaa ei siirretä toiseen kouluun, mutta kiusattu siirretään. Tämä on erittäin hyvä kysymys. Yksi vastaus siihen on, että kiusaajan kuljettaminen kauemmas maksaa kunnalle paljon. Tämä voi olla syy. Muitakin syitä voi olla, luokanopettaja pohtii.
Hän kannattaisi erottamista, mutta kertoo, että sen esteenä on byrokratia.
- Miksi kiusaajaa sitten ei eroteta koulusta? Perusopetuslain mukaan oppilas voidaan erottaa koulusta jopa kolmeksi kuukaudeksi. Miksi näin ei sitten tehdä? Siksi, että lainsäädäntö on tässäkin asiassa pielessä. Koululla on vastuu huolehtia, että erotettu oppilas ei jää jälkeen opinnoissan. Oppilaalle pitää siis tehdä henkilökohtainen opetussuunnitelma. Koulun pitää huolehtia, että oppilas edistyy. Sekin tulee kalliiksi, että palkataan erotetulle lapselle opettaja.
Hänen mukaansa juuri raha on usein este myös ennalta-ehkäisevälle työlle. Opettaja antaa esimerkin Oulusta.
- Koulussa on oppilas, joka oireilee psyykkisesti. Hänelle on tehty lukuisia tutkimuksia ja lausuntoja, mutta erityisopetuksen aluekoordinaattori ei salli lapsen siirtämistä pienluokkaan. Lopputuloksena koko muu luokka joutuu kestämään lapsen oireilua ja kiusaamista. Tässäkin on syynä raha. Tilastot osoittavat seuraavaa: Oulussa on luokkamuotoisessa erityisopetuksessa, eli erityis- tai tarkkailuluokassa vähemmän oppilaita kuin muualla. Eli muualla Suomessa oireileville lapsille edes yritetään järjestään paikka pienemmästä luokasta. Näissä pienissä luokissa voi tietysti olla taas kiusaamista, mutta ainakin kiusaaja on pois omasta luokastaan ollessaan erityisryhmässä, opettaja kirjoittaa.
OAJ:n esitys kaatui
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ esitti viime vuonna konkreettisia keinoja, joilla myös vakaviin kiusaamistapauksiin olisi voitu puuttua. Liitto esitti perusopetukseen kolmen päivän karenssia, eli opetuksesta epäämistä kolmeksi päiväksi, jos oppilas on vaaraksi itselleen tai muille. Ammattikouluissa keino oli olemassa, mutta perusopetuksen puolelle sitä olisi myös kaivattu. Lukioon se saatiin, mutta ei peruskouluun.
Ehdotuksen ideana oli antaa koululle mahdollisuus opiskeluympäristön turvaamiseen. Esitys ei kuitenkaan saanut poliitikkoja puolelleen.
- Esitys kaatui. Tämä hallitus ei ehdi tekemään tälle enää mitään, OAJ:n lakiasiantuntija Nina Lahtinen sanoo.
- Osa poliitikoista on sitä mieltä, että koska maassa on oppivelvollisuus, sitä ei voida evätä keneltäkään edes kolmeksi päiväksi, hän toteaa.
OAJ lakimuutokset pohjautuu arjen tarpeisiin. Järjestö on kuullut väkivaltatapauksista kouluissa ja aloitteen takana olivat liiton jäsenet, eli opettajat.
- Epääminen ei olisi rangaistus vaan turvaamistoimenpide. Onhan se hätä perheissäkin. Perheet odottavat, että koulu voi puuttua, Lahtinen sanoo.
Nina Lahtinen kysyy, mitä poliitikkojen esittämä koulukiusaamisen kriminalisointi muuttaisi, kun esimerkiksi pahoinpitelyt ja kunnianloukkaukset määritellään jo rikoksiksi. Kyse on enemmänkin siitä, että ymmärretään väkivallan vakavuus, vaikka tekopaikkana on koulu. Väkivalta on väkivaltaa koulussakin.
- Kaikki väkivaltatapaukset pitäisi ilmoittaa yhdessä huoltajien kanssa poliisille, joka jatkaa niiden käsittelyä.
Silti väkivaltaa tehnyt voi tulla seuraava päivänä kouluun, koska karenssi ei ole mahdollista.
Laki kuitenkin sallii kolmen kuukauden erottamisen, mutta erottamista käsittelee aina monijäseninen toimielin, jonka koolle kutsumiseen voi mennä viikkoja ja jopa kuukausia.

Juuri tämä on ongelma. Yksinkertaisesti ollaan liian lepsuja, eikä väkivaltaa haluta tunnustaa väkivallaksi. Olen useamman kerran todennut että laki suojelee aikuisia väkivallalta paremmin kuin lapsia, ja tämä oli näköjään taas todiste siitä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.