maanantai 24. marraskuuta 2014

Opettajille aseita ja valtaa

Nimimerkki Kiusatun ope kirjoittaa Pahan Koulun sivuilla (koko tekstin voi lukea tästä):

 Kuten sanotte useasti tällä sivustolla, opettajat ovat epäpäteviä kiusaamisen ratkomiseen. En missään vaiheessa ole saanut näin vaikeiden asioiden käsittelemiseen tarvittavaa koulutusta. Se on kaukana siitä, mitä aineenopettajan koulutuksessa opimme. Olen itse myös kokenut koulumaailmassa sen, että jotkut opettajista eivät halua kiusaamista tunnustaa, mutta paljon tavallisempaa on että opettaja ei kerta kaikkiaan tiedä miten asian kanssa edetä, kun keskustelu kaikkien osapuolien kanssa ei riitä. Yllä olevat selittelyt (väärinkäsitys, ylireagointi jne jne) ovat kaikki opettajanhuoneesta tuttuja. Samat mekanismit kohtaan esimerkiksi rasisminvastaisessa työssä.
Mutta myös vakava keskustelu ja suunnittelu kiusaamisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi, empatia, voimattomuus, epätoivo, poliisiyhteistyö, suuri suru lapsen tilanteesta ovat opettajanhuoneessa usein vallitsevia tunteita ja tilanteita. Itse olen juuri ymmärtänyt että lapsi luokallani on ollut kiusattu pidemmän aikaa, ja yrittänyt jonkun aikaa saada kiusaaminen loppumaan. En nyt tiedä miten jatkaa selvittelyä
– Kun en huomaa kiusaamista vaikka se on lähes silmieni alla. Olen opettaja, en salapoliisi. Kiusaajat ovat ovelia.
– kun kiusattu osapuoli kieltää asiasta puhumisen avoimesti seurauksien pelossa. Se ymmärrettävä pelko.
– Kun en tiedä mitä on sovittu ja keskusteltu kuraattorin, psykologin kanssa.
– kun kiusaajan vanhemmat eivät näe lapsensa toimintamenetelmissä mitään vikaaa, ja vanhemmatkin kiusaavat toisiaan
– kun varsinaista rikosta ei ole tapahtunut eikä konkreettisia todisteita ole, jotta rehtori ja kiusaajien vanhemmat ottaisivat asian vakavasti
Haluan sydämestäni auttaa kiusattua, mutta se ei auta minua mitenkään työssäni että minua, opettajaa, syyllistetään siitä etten ole saanut asianmukaisia työkaluja. Koulumaailman pelisäännöt eivät tue kiusaamisen vastaista työtä. Työaikanani opetan, autan ja tuen tällä hetkellä noin neljääkymmentä oppilasta joista monilla on erityistarpeita (ja kouluavustajat on tietenkin rationalisoitu pois.) Vapaa-aikanani yritän oppia ja ymmärtää miten purkaa kiusaamisvyyhtiä. Siksi ymmärrän että jotkut opettajat voimattomuudessaan vaikuttavat välinpitämättömiltä tai suojaavat itseään välinpitämättömyydellä. Minä jaksan vielä taistella, mutta kuinka kauan?


Koulun henkilökunnalla on Suomen lain mukaan velvollisuus taata oppilaiden turvallisuus. Tämä tarkoittaa käytännössä myös velvollisuutta puuttua koulukiusaamisena tunnettuun väkivaltaan. Oppilaita kehotetaan aina kertomaan kokemastaan tai havaitsemastaan kiusaamisesta opettajille tai muulle koulun aikuisille. Mutta kun kukaan ei kerro, mitä tehdä sitten jos siitä aikuisille kertomisesta ei kerta kaikkiaan ole apua! Kerro uudestaan? Entäpä jos sekään ei auta? Kerro uudestaan ja niin edelleen. 

Kyllä, opettajilla on velvollisuus saada kiusaaminen loppumaan. Kun väkivaltaa ei kaikista vakuutteluista huolimatta saada loppumaan, kiusattu ja hänen läheisensä usein katkeroituvat. Heillä on siihen oikeus. Lapsesta asti sanotaan ja vakuutetaan että jos kiusaamista kokee, pitää siitä kertoa aikuisille, he hoitavat asian. Kiusattu tekee juuri niin kuin käsketään mutta joutuu havaitsemaan etteivät aikuiset vain voi auttaa häntä - eikä kukaan näytä voivan. Opettajilla ei kerta kaikkiaan ole eväitä laittaa kiusaajia kuriin. Suoraan sanottuna kiusatulle on siis valehdeltu päin naamaa koko ajan. 

Tällainen katkeroittaa ihmisen. Usein kiusatun ja hänen läheistensä katkeruus kohdistuu kiusaajien lisäksi opettajiin, ja se on ymmärrettävää. Mutta minun on ymmärrettävä myös opettajia - millä he lopettavat kiusaamisen jos heillä ei kerta kaikkiaan ole siihen keinoja?

Kuten Kiusatun opekin kirjoittaa, on ikävä kyllä olemassa myös sellaisia opettajia jotka eivät halua tunnustaa kiusaamisen olemassaoloa. Heitä ei vain kiinnosta. Ei liene tarpeellista sanoa mitä mieltä olen tällaisista opettajista. Mutta suurin osa opettajista EI ole tällaisia. Suurin osa opettajista tahtoisi vilpittömästi auttaa kiusattua ja yrittääkin sitä, mutta ei tiedä kuinka se onnistuu. Kiusatun ope totesi ylläolevan lisäksi yhdessä kommentissaan (samaan tekstiin):

”Puolustaja” mietti opettajankoulutusta. Itse olen kouluni käynyt 1990-luvulla ja toivottavasti sen jälkeen on tapahtunut jotain positiivista.. tai että luokanopettajilla on parempi tilanne kun aineenopettajilla. Mutta suuri osa nyt vaikuttavista opettajista ovat minun ikäisiäni tai vanhempia. Ainoa koulutus josta olen kuullut on KiVa-projektin yhteydessä, ja siihen osallistuu vain muutama KiVa-tiimin ope. Voi hyvin olla että parempaa koulutusta on muilla paikkakunnilla, mutta minun korviini se ei ole kantautunut. Meillä on päivä pari vuodessa jatkokoulutusta, jonka voimme valita itse. Ja siitä ajasta kilpailevat omat opetusaineet, teknologian kehitys, uusi opetussuunnitelma, erityisoppilaiden integrointi, ympäristönsuojelu, yrittäjyys, ja vaikka mitä. Minusta ”kiusaamiskoulutuksen” pitäisi käydä läpi kaikki opettajat!


Varmuuden vuoksi selvennän:
Kyllä minulla oli joku ”näön vuoksi” luento kiusaamisesta. Yhdellä luennolla ei pitkälle pötkitä.
Voi hyvinkin olla että tämän päivän opettajankoulutus on paremmalla mallilla. Ensi viikolla olen viisaampi :)

Arvon viisaat henkilöt, keitä te nyt sitten ikinä olettekin jotka näistä asioista päätätte, saanko kysyä erästä asiaa? Laki sanoo että koulun velvollisuus on turvata oppilaiden opiskelurauha. Miksi heille ei sitten anneta koulutusta siihen?

En pidä KiVa Koulua mitenkään pätevänä toimintamallina kouluväkivaltaan puuttumiseen. Mutta oletetaanpa että se virallisesta näkökulmasta olisi sellaista. Koulun henkilökunnalla on velvollisuus puuttua koulussa tapahtuvaan väkivaltaan ja taata oppilaiden turvallisuus. Jos tällä hetkellä KiVa-tiimin jäsenet ovat ainoita jotka sitä saavat, miksei KiVa ole pakollinen joka koulussa? 

KiVa Koulun säätäminen pakolliseksi kaikille Suomen oppilaitoksille ei ratkaisisi mitään. KiVasta ei ole juuri apua. Mutta tämä kertoo siitä, kuinka paljon oppilaista ilmeisesti välitetään. Luulisi pidettävän itsestäänselvyytenä, että mikäli ihmisellä on virkansa puolesta velvollisuus johonkin, järjestetään hänelle myös riittävä koulutus siihen. Mutta ei. 


Ihan vain muutama asia helpottaisi todella paljon kouluväkivallan kitkemistä Suomessa:

1.) Kaikille opettajille lakisääteinen ja perusteellinen koulutus kiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. Koulutuksen pitäisi olla pakollinen myös hieman vanhemmille sitä aiemmin kouluttautuneille opettajille - suurin osa opettajista kuitenkin on ja tulee vielä pitkään olemaan Kiusatun open ikäluokkaa tai vanhempia, joten pelkästään se että uudet opettajat koulutetaan ei riitä.

2.) Kouluille oikeus siirtää kiusaajat toisiin kouluihin, tarvittaessa vaikka vastoin vanhempien tahtoa. Koulukiusaaminen on pohjimmiltaan sosiaalinen ilmiö, kiusaaja tarvitsee sosiaalista valtaa ja tukijoukkoja. Uudessa koulussa ja uudessa ympäristössä hänellä ei ole kumpaakaan.

3.) Rikosoikeudellisen vastuun ikärajan lasku 13 vuoteen. Ei ole mikään salaisuus että kiusaaminen on yleensä raaimmillaan yläasteella, ja yläasteelle siirtyminen ajoittuu useimmilla ihmisillä kolmentoista ikävuoden kohdalle. Koulukiusaaminen on rikos, ja poliisien puuttuminen asiaan tehoaa luultavasti paljon paremmin kuin opettajien. Voitaisiin säätää, että mikäli kiusaaminen ylittää selkeästi rikoksen rajat ja tekijät ovat rikosoikeudellisen vastuuiän saavuttaneita, olisi koululla aina velvollisuus kutsua poliisit paikalle. Näin vältettäisiin myös mahdollista "kantelupukin" leimaa iskeytymästä kenellekään.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.