sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kiusatun talvisota

Tänään on oikeasti todella hyvä päivä kirjoittaa kouluväkivallasta. Olen oikeastaan aika isänmaallinen ihminen. Suomessa on monta asiaa joista on ihan oikeasti syytä olla ylpeitä (blogini nimi on kyllä Suomen erästä ylpeyttä pahasti parjaava, joten todettakoon että peruskoulu ei kuulu noihin asioihin). Ja kyllä, KiVa Koulu ei toimi mutta siitä huolimatta siitä ollaan leipomassa vientituotetta ulkomaille, ja sitä pidetään suomalaisten ylpeytenä. Ylipäätään kaikki Suomessa julkisuudessa toistaiseksi olleet kampanjat ja metodit kouluväkivallan ehkäisyyn ovat olleet parhaimmillaan hyödyttömiä ja huonoimmillaan todella vahingollisia. Mutta Suomessa kouluväkivallasta sentään puhutaan - ja viime aikoina siitä on alettu puhumaan jopa sen oikealla nimellä. 

Suomi ei ole kouluväkivallan kohteeksi joutuneen kannalta ollenkaan pahin maa maailmassa. Mikäli Japanin kiusaamistilastoihin (saati itsemurhatilastoihin) on uskominen, olen aika kiitollinen siitä että synnyin Japanin sijaan Suomeen. Ja tämän tarkoitus ei ollut morkata japanilaisia, vaan pelkästään osoittaa että Suomi on maailman mittakaavassa oikeasti aika edistynyt kouluväkivallan ehkäisyssä. Mikä ei toki tarkoita oikeasti edistynyttä. 

Suomi ei ole koskaan ollut kovin yhteisöllinen maa - suomalaisuuteen on aina liitetty tietynlainen "oman tien kulkeminen" ja jopa syrjäänvetäytyvyys. En pidä tätä sinänsä lainkaan pahana asiana - joku on joskus sanonut (en muista kuka, jos joku tietää niin saa kertoa) jotain sellaista kuin yhteisöllisyys on vain koodinimi kiusaamiselle. Ja tässä on oikeasti perää. Koulukiusaamisen muodossa esiintyvä kouluväkivalta on ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö, ja se vaatii kiusaajalta sosiaalista valtaa. Kiusaamisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että ryhmässä yksi henkilö on "sylkykupin" roolissa - hänellä ei käytännössä ole lainkaan oikeuksia, häntä käytetään syntipukkina kun sellaista tarvitaan, hänet suljetaan täysin ulos kaikesta kanssakäymisestä. Kiusaamiseen liittyy lähes aina raaka verbaalinen ja/tai fyysinen väkivalta, mutta nekin ovat pohjimmiltaan osa sosiaalista väkivaltaa ja sen ilmenemismuotoja. Kiusaaminen on pohjimmiltaan sosiaalinen ilmiö.

Eräs yläasteen aikainen opettajani totesi kerran, että mikään ei yhdistä ihmisiä paremmin kuin se, että he yhdessä halveksuvat samaa henkilöä. Tämä kuulostaa julmalta mutta pitää paikkansa - ja se kuvailee todella paljon koko koulukiusaamisilmiötä. Mitä tiivimpi yhteisö on, sitä varmemmin jotkut joutuvat sen ulkopuolelle - ja sitä myötä "sylkykupin" rooliin eli kiusatuiksi. Kiusattu on tuossa sosiaalisessa konfliktissa usein täysin yksin jopa monikymmenkertaista ylivoimaa vastaan.

Koulukiusaamisprosessin toimeenpanevina ja ylläpitävinä tekijöinä toimivat kiusaajat. Suurin osa kannustajista on joko sitä zombilaumaa tai sitten epävarmoja nuoria, jotka ovat mukana oikeastaan tahtomattaan. Muut ovat sitten joko niitä hiljaisia hyväksyjiä tai puolustajia. Ja juuri tämän takia koulukiusaaminen olisi useimmissa tapauksissa ratkaistavissa sillä, että pääkiusaajat vain kylmästi siirrettäisiin toisiin kouluihin. Suurin osa puna-armeijan sotilaista ei ollut lainkaan halukkaita hyökkäämään Suomeen, tarvittiin Stalinia, Vorošilovia ja Timošenkoa määräämään että hyökkäätte tai saatte lomalipun joko Siperiaan tai suoraan kuumaan paikkaan. 

Ikävä kyllä KiVa Koulu yrittää tehdä juuri päinvastoin - se yrittää saada juuri nuo kannustajat ja hiljaiset hyväksyjät asettumaan kiusaajia vastaan. Koetetaan saada puna-armeija kääntymään johtoaan vastaan. Ei toimi - siitä syystä, että kiusaajilla on yhteisössä niin suuri sosiaalinen valta, ettei ole mitään mieltä asettua heitä vastaan. Sama pätee myös puolustamiseen - puolustajan tulee olla sosiaaliselta statukseltaan yhtä korkea tai korkeampi kuin kiusaaja, jotta hän voi onnistua. Muussa tapauksessa puolustaminen on yleensä joko hyödytöntä tai pahentaa sekä kiusatun että puolustajan itsensä tilannetta. 

Käytännössä koulukiusaamisessa päädytään yleensä siihen että kiusattu taistelee yksin läpi kouluaikansa. Hän säilyy hengissä, mutta väkivalta jättää jälkensä - mielenterveysongelmat, vaikeudet sosiaalisissa suhteissa sun muut mukavuudet ovat yleisiä kouluväkivallan uhreilla. Suomi säilyy itsenäisenä, mutta Karjala ja Petsamo menetetään - ja se tuntuu.

2 kommenttia:

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.