lauantai 11. lokakuuta 2014

Miksi lapsia ei haluta suojella väkivallalta?

Pääkaupunkiseudulla on liikkunut jengejä, jotka ovat pahoinpidelleet ihmisiä. Uutisten mukaan uhrit on valikoitu sattumanvaraisesti, ja vaikka tapahtumiin on yleensä liittynyt ryöstö, on päätarkoituksena ollut nimenomaan väkivalta. Myös joitakin yksittäisiä vastaavanlaisia tapauksia on tapahtunut muuallakin päin Suomessa, poliisin mukaan ne eivät liity pääkaupunkiseudun jengeihin. 

En rupea analysoimaan tällaisen väkivalta-aallon syitä, en koe että minulla olisi mitään asiantuntemusta siihen. Mutta ei tämä minusta mitenkään yllättävää ole - nuoret nyt vaan osaavat olla todella julmia, ja joukossa tyhmyys todellakin tiivistyy. Tällaisessa jengiväkivallassa näkyy myös se, että vaikka kuinka halutaankin selittää että nuorten väkivalta (kuten koulukiusaaminen) on aina oire jostakin tekijän (kiusaajan) omasta pahasta olosta, niin usein pahoinpitelyt ovat yksinkertaisesti ajanvietettä. 

Tämä uutinen on erittäin huomionarvoinen. Kansanedustaja ja entinen poliisi kertoo, kuinka tuollaisen jengin saa kuriin - ja täsmälleen sama taktiikka purisi todennäköisesti myös koulukiusaamiseen. Se onkin sitten toinen juttu, onko koulun henkilökunnalla valtuuksia sellaiseen. 

Ensimmäinen askel jengin pysäyttämiseen tuolloin oli tehokas poliisitoiminta.
- Se on se ensiapu, joka siihen pitää ja voidaan tehdä, että saadaan johtohahmot pois markkinoilta pidätettyä ja vangittua. Sen jälkeen alkoi hyvin tiivis yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa, Tolvanen kertoi.
Tolvasen mukaan valtaosa jengin jäsenistä saatiin yhteiskuntakelpoisiksi. Jengin johtajan kohdalla käytettiin kovempia keinoja.
Muistaakseni jengin johtaja oli täysi-ikäinen, ja hänet karkotettiin Suomesta. Se oli aika hyvä pelote näille muillekin, että pahimmillaan voi käydä näin, Tolvanen kertoi.
Nyt esiin nousseen jengin kohdalla vastaavat toimet eivät ole mahdollisia, Tolvanen muistuttaa.
- Nythän on kyse lapsista, joten se ei ole mahdollista nyt.
Tolvasen uskoo, että hyvällä viranomaisyhteistyöllä ja järjestötoiminnalla suurin osa nykyisen nuorisojengin jäsenistä saadaan yhteiskuntakelpoisiksi.

Koulukiusaamiseen tehoaisi sama taktiikka kuin kyseiseen jengiinkin - kun pääkiusaajat siirrettäisiin toisiin kouluihin, kannustajat sun muut lopettaisivat itsekseen.  Ja tehokas poliisitoiminta tehoaisi varmasti myös kiusaajiinkiin. Mutta..."nythän on kyse lapsista, joten se ei ole mahdollista nyt."

Niinpä. Voisin melkein uskoa, että väite, jonka mukaan laki on säädetty suojelemaan erityisesti lapsia, on ihan oikeasti joku kiero vitsi. Lapset ovat nimenomaan todella suojattomia väkivallan edessä, nimittäin jos tekijänä on toinen alle 15-vuotias. Mutta kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun ei vaatisi rikosoikeudellisen vastuun iän saavuttamista asianosaiselta. Ongelma vain on, että siihen ei taida Suomessa olla kouluilla valtuuksia. 

Minulla on kaksi ehdotusta: 1.) Lakia on säädettävä niin, että pahimmat häirikköoppilaat (jollaisia kiusaajat ovat) voitaisiin siirtää toisiin kouluihin, vaikka vastoin vanhempiensa tahtoa. Vastoin vanhempiensa tahtoa, sillä koulukiusaajien vanhemmat tuppaavat usein olemaan liikkeellä asenteella "Ei meidän Nestoriina-Adalmiina-Petteri!" . Ja sitten 2.) rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja pitäisi ihan oikeasti laskea 13 vuoteen. Yläasteelle siirtyminen tapahtuu yleensä 13 vuoden kieppeillä, ja kaikista rajuin kiusaaminen liitetään usein juuri yläasteelle, eikä syyttä. Lisäksi koulujen täytyisi oikeasti myös olla yhteistyössä poliisin kanssa kiusaamisasioissa. 

On turhaa ja vastuutonta lässyttää, että kouluilla mukamas on metodit ja kyky puuttua kiusaamiseen omasta takaa. Kiusaamistapaukset toinen toisensa perään osoittavat, ettei näin ole. Opettajilla ei ole juuri keinoja laittaa 15-vuotiaita väkivallantekijöitä kuriin - poliisilla taas on. Ja jos rikosoikeudellista ikärajaa laskettaisiin sinne kolmeentoista, mahdollisuus laajenisi. Sitä nuorempien kohdalla todennäköisesti poliisin arvovalta on vielä sen verran korkea, ettei varsinaisia oikeudellisia toimenpiteitä tarvittaisi.

4 kommenttia:

  1. Itse olen sitä mieltä että rikosoikeudellinen vastuu voisi alkaa porrastetusti aiemminkin kuin 15-vuotiaana, mutta keskiverto Petteriinalle tuo 15 on ihan hyvä ikäraja. Suurin osa nuorista on kuitenkin ihan kunnollisia ja olisi järjestelmällekin varsin kuormittavaa jos jokainen esimurrosikäisten törttöily pitäisi käydä läpi rikosoikeudellisen käsittelyn kautta.

    Porrastuksella tarkoitan että noista alle 15v torspoiluista jäisi poliisin rekistereihin jonkinlainen merkintä joka poistuisi ainoaksi tai lähes ainoaksi jäädessään henkilön täyttäessä 18 vuotta. Jos merkintöjä kertyisi enemmän kuin vaikkapa kolme voisi katsoa mukulalla olevan sen luokan asennevamma ja/tai muita ongelmia että asiaan puuttuminen kovemmalla kädellä on tarpeen. Ja se käsi kovettuu helpoiten sillä että siirrytään lapset-on-lapsia asteikoista sinne pahoinpitely-on-rikos asteikolle.

    Suurin ongelma tällä hetkellä tuossa rikosoikeudellisessa vastuussa on se että alle 15-vuotiaalla ei käytännössä voi teettää töitä, heillä ei yleensä ole tuloja tai omaisuutta eikä heidän laittamisensa vankilaankaan oikein hyvältä rangaistukselta kuulosta. Toki rangaistuksia voi aina yrittää kohdentaa vanhempiin, mutta vaikka kiusaajien taustat ovat kirjavia rohkenen sanoa että niiden pahimpien ja toistuvien väkivallantekojen takaa useimiten löytyy myöskin se väkivaltainen koti. Vanhempia rankaisemalla siis tekijä todennäköisesti saa vaan välillisesti enemmän turpaan ja kasvattaa entistä pahemmat kaunat kaikkea kohtaan eikä ongelma poistu mihinkään.

    Koulunvaihto toimisi todennäköisesti paremmin peloitteena kuin konkreettisena keinona. Ne joilla kiusaamisen takana ei ole muista motiiveja kuin se oman egon pönkitys ja pikkuhitleröinti osaisivat todennäköisesti olla ihmisiksi jos taustalla väijyisi mahdollisuus omasta laumasta erottamiseen ja todennäköisesti pitenevään koulumatkaan. Toisaalta taas se vähemmistö joka kiusaa siksi että heidän oma päänsä tai elämänsä on liian pahasti sekaisin ei hyötyisi heittopussiksi joutumisesta. Heistä taas todennäköisimmin tulisi sillä metodilla koulupudokkaita, sillä koulunvaihto olisi kouluille aika houkutteleva mahdollisuus päästä eroon ongelmaoppilaasta.

    Lisäksi kymmenen pisteen kysymys että millä perusteella se "toinen koulu" sitten valittaisiin. En usko kovinkaan monen erityisesti haluavan kiusaajia omaan kouluunsa ja pienemmillä paikkakunnilla ei välttämättä edes ole kuin se yksi koulu. Opiskelijan siirtäminen vaikkapa toisen kunnan kouluun taas olisi sellainen byrokratiasirkus että siinä riittäisi sosiaalivirkailijallakin hupia hetkeksi, puhumattakaan siitä ulinasta että millä koulukyyti hoidetaan ja kuka maksaa jos ja kun matkan pituus siihen oikeuttaa.

    Toki tälläisen jälkeen pitäisi jokin rakentava oma ehdotus antaa siitä miten asioita saataisiin korjattua...

    Itse lähtisin rikkomaan kiusaajan sosiaalista piiriä sillä että hänen persuksiinsa liimattaisiin nuorisotyöntekijä koulupäivien ja matkojen ajaksi. Nuorisotyöntekijä kulkisi koulunkäyntiavustajan kaltaisena haamuna kiusaajan vierellä koko päivän ja henkilökohtaisesti pitäisi huolen että mitään fyysista tai sanallista pahoinpitelyä ei tapahtuisi. Siinä olisi sitä 'turvallista aikuista' hitaamminkin avautuvalle simpukalle ja häpeärangaistusta sille sinäänsä kyvykkäälle mutta henkisesti suppealle isottelijalle. Jatkuvasti vieressä istuva aikuinen tuhoaa tehokkaasti normaalit teinien sosiaaliset suhteet ilman että ketään tarvitsee siirtää mihinkään, etenkin jos hänen viralliseksi toimenkuvakseen ei määritellä mitään hiljaista kyttäystä vaan aktiivinen toimiminen huonojen käytösmallien poistamiseksi. Minimiajaksi voisi vielä määritellä kuukauden-puolitoista niin varmasti puree ja saataisiin työllistettyä ne miljoonat eripaikoissa kurssitetut nuorisoihmiset johonkin hyödylliseen. Lisänä vielä bonussektori siitä että kiusaaja alkaisi avustajansa kanssa väkisinkin rinnastua erilaisiin muihin ei-niin cooleihin erityistä tukea vaativien ryhmiin jotka tällä hetkellä nauttivat koulunkäyntiavustajien palveluista.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kommentista! :) täytyy todeta että tuo nuorisotyöntekijä kiusaajan seuraksi - nimenomaan kiusaajan - olisi aivan mahtava idea. Mutta sen toteuttamiseen ei ole resursseja. Ei rahaa, ei ihmisiä eikä tahtoa.

    Tuosta koulunvaihdosta: olet oikeassa, että sellaiset kunnat jossa ei kerta kaikkiaan ole useampia kouluja, olisivat ongelma. Sellaisissa, joissa on useampia kouluja, kiusaaja tulisi sijoittaa lähtökouluunsa nähden mahdollisimman kaukaiseen kouluun, joka kuitenkin on samassa kunnossa. Näin varmistetaan tämän sosiaalisen vallan mahdollisimman suuri katoaminen.

    " Toisaalta taas se vähemmistö joka kiusaa siksi että heidän oma päänsä tai elämänsä on liian pahasti sekaisin ei hyötyisi heittopussiksi joutumisesta. Heistä taas todennäköisimmin tulisi sillä metodilla koulupudokkaita, sillä koulunvaihto olisi kouluille aika houkutteleva mahdollisuus päästä eroon ongelmaoppilaasta."'

    En ole koskaan törmännyt tuollaiseen kiusaajaan. Tuollaiset nuoret ovat kyllä todella usein ongelmaoppilaita, mutta se ei ole sama asia kuin kiusaaja. Kiusaajat ovat nimenomaan usein myös opettajien silmissä suosittuja ja hyviä oppilaita - se on suuri ongelma. Ja siinä olet ihan oikeassa että tuollaisille tapauksille koulun vaihto olisi katastrofin esimakua, mutta tuota siirtoa ei tulisikaan kohdistaa heihin. Täysin realistinen uhka on tietenkin, että koulun rehtori alkaisi soveltaa siirtomahdollisuutta tällaisiin yksinäisiin "kiusaajiin" oikeiden kiusaajien sijasta.

    Kommentissasi oli paljon asiaa, vastailin nyt lyhyesti, mutta taidan jossakin vaiheessa kirjoittaa ihan bloggauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ainakin tässä blogissa keskittynyt aika vahvasti järjestelmälliseen ja erityisesti yhteen henkilöön kohdistuvaan kiusaamiseen. Ymmärrettävää kyllä, sillä siitä jää varmasti pahemmat arvet kuin yleisestä väkivallan pelosta koulussa. Kuten edellisessä kommentissakin mainitsin, nämä sekaisin olevat kiusaajat ovat vähemmistö ja ilmeisesti koulujen lisääntyneet resurssit oppilashuollossa ovat sitten vähentäneet moisia. Mielestäni se että kiusaaja sattuu olemaan myös ongelmaoppilas ei vähennä sitä että henkilö on myös kiusaaja.

      Omalla peruskoulu-urallani yhdeksänkymmentäluvulla käytävillä kyllä kulki näitä ns. rikkinäisistä perheistä tulevia nuoria joilta sai turpaansa ihan vain olemalla väärässä paikassa väärään aikaan. Tai jos pärstä nyt ei vaan sattunut viehättämään. Itse lasken tämän kiusaamisen kirjoon, sillä kyllähän se stressiä aiheutti vaikka uhka ei henkilökohtaisesti kohdistunutkaan vain minuun. Hyvä vaan jos ovat enimmäkseen kouluista hävinneet, itse en enää ole kohderyhmää niin on vaikea pysyä kartalla mikä on "skenessä in"...hehehe.

      Kouluilla on rahaa istuttaa ties mitä sivareita arkistoimassa lyijykyniä ja kuraattoreita lipittämässä kahvia joten en usko että niiden muutaman kiusaajan suitsiminen tappaisi koko taloutta. Suurempi ongelma lienee se kuinka saada asioista päättävät tahot ymmärtämään että se on kiusaaja jonka toimintaan pitää vaikuttaa eikä yrittää saada kiusattua muuttumaan paremmin tapettiin sulautuvaksi.

      Todennäköisesti ulina nousisi myös samasta asiasta kuin vankeinhoidossa, miksi rahaa käytetään 'pahiksiin' kun mummoillakin on vaipat märkinä. Ainoa keino saada tuota eteenpäin olisi saada se onnistuneesti pilotoitua joissain projektirahoituksen turvin ja riittävällä julkisuudella. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ymmärrä näin monimutkaisia kokonaisuuksia vaikka kuinka selittäisi, mutta uskovat jos näkevät.

      Poista
    2. Pahoitteluni että kommenttiisi vastaaminen viivästyi. Tuossa on paljon asiaa, ja minun pitää kirjoittaa noista aiheista joskus.

      Niin, tuollainen "sekopään" suorittama satunnainen, milloin kehenkin kohdistuva väkivalta kun ei oikeastaan ole kiusaamista siinä merkityksessä kuin siitä puhutaan. Se on toki väkivaltaa ja todella vahingollista, mutta eri asia kuin kiusaaminen. Näin yleistetysti voisi sanoa että kaikki koulukiusaaminen on kouluväkivaltaa mutta kaikki kouluväkivalta ei ole koulukiusaamista.

      Koulukiusaaminen on ennen kaikkea ryhmäilmiö ja se on pohjimmiltaan sosiaalista väkivaltaa. Tuollainen taas on vähän eri asia, mutta ei vähemmän tärkeä kuin kiusaaminen. Kirjoitan siitäkin jossain vaiheessa!

      Poista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.