maanantai 6. lokakuuta 2014

Kiusaamisesta saa puhua, väkivallasta ei

"Koulukiusaaminen" on terminä erittäin harhaanjohtava, ja itse käytän sitä blogissani tasan sen takia, että se nyt kuitenkin on ja tulee olemaan se tagi, jolla ihmiset hakevat täältä netin syövereistä tietoa, tarinoita ja näkemyksiä tästä väkivallan muodosta. Koulukiusaamisesta saa todellakin puhua ja siitä puhutaankin todella paljon - mutta kouluväkivalta, mitä se on? Uskoisin, että syy tällaisen termistön käyttöön ja asiallisempien kuvausten käyttämättä jättämiseen on pohjimmiltaan sama, joka estää suurta osaa aikuisista näkemästä - tai haluamasta nähdä - tämän väkivallan todellisuutta. Olen aina jankuttanut tätä ja tulen jankuttamaan, mutta toistetaan vielä: lapset ja nuoret eivät ole mitään viattomia pikku enkeleitä, vaan he osaavat olla ja ovat todella väkivaltaisia, itsekkäitä ja julmia. 

Sana "kiusaaminen" tuo mieleen lähinnä pienen kiusanteon - ärsyttämisen, ehkä sisarusten väliset puolileikilliset tappelut. Englannin kielessä tällekin on useampia sanoja: "tease" tarkoittaa juuri tällaista pienempää kiusaamista, sen merkitys on oikeastaan "kiusoitella". Sen sijaan "bully" (sana voi olla sekä verbi ("kiusata") että substantiivi ("kiusaaja") tarkoittaa kiusaamisen vakavampaa muotoa, yleensä juuri koulukiusaamista. Englannin kielessä ei juuri käytetä termiä "teasing in schools", mutta sen sijaan termi "bullying in schools" tuottaa ainakin Googlen valtakunnassa lukemattomia hakutuloksia. Suomessa molempia korvaa yksi sana: kiusaaminen. 

Entäpä sana "kouluväkivalta"? Haluan painottaa että a.) koulut ovat hyvin väkivaltaisia paikkoja ja b.) kaikki kiusaaminen on väkivaltaa mutta kaikki väkivalta ei ole kiusaamista. Tämä pätee kouluissa ja kaikkialla muuallakin. Sanan "kiusaaminen" alle niputetaan paljon sellaisiakin ilmiöitä jotka eivät ole sitä - siinä väkivallassa, mitä kutsutaan koulukiusaamiseksi, on kyse systemaattisesta henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta tiettyä uhria kohtaan, niin että uhri on koulun Kärpästen herr sosiaalisessa hierarkiassa pysyvästi heikommassa asemassa, ns. sylkykupin roolissa. Kouluissa tapahtuu paljon muutakin väkivaltaa: yksittäisten oppilaiden tai oppilasjoukkojen välisiä tappeluita yms. Se, että tällaisia tilanteita yritetään hoitaa samoilla (huonoilla) menetelmillä kuin varsinaista kiusaamista, tai pikemminkin kiusaamista yritetään hoitaa samoilla keinoilla kuin tällaisia tilanteita, sekoittaa käsitteitä ja vaikeuttaa puuttumista ennestään. VerSo eli Vertaissovittelu EI auta kiusaamiseen. Sillä voidaan setviä kahdenkeskisiä tappeluja mutta ei laajempaa ja systemaattisempaa väkivaltaa. 

Koulukiusaamiselle sopiva määritelmä olisi mielestäni: "oppilaitoksissa tapahtuva systemaattinen ja jatkuva henkinen ja/tai fyysinen ja ennen kaikkea sosiaalinen väkivalta, joka kohdistetaan yhteen oppilaaseen, joka joko on luokan tai koulun sosiaalisessa hierarkiassa huonossa asemassa, tai hänet pyritään tällä väkivallalla saattamaan tuollaiseen asemaan. " Jos koulukiusaaminen itsessään joskus kriminalisoidaan (toivon hartaasti että niin käy) tuo on mielestäni aika hyvä määritelmä. Koulukiusaamiseen yleisesti liittyvät teothan ovat usein rikoksia ja niitä on paljon, mutta kiusaamista itsessään ei ole varsinaisesti säädetty rikokseksi. Ja todettakoon, että kiusaamiseen voi kyllä liittyä paljon kahdenkeskistä tai salassa tapahtuvaa väkivaltaa - mutta nämä ovat vain pysyvän tilan ilmentymiä. Pohjimmiltaan koulukiusaaminen ei ole tilanteita - se on pysyvä tila, jossa yksi oppilas on muiden silmätikkuna ja sylkykuppina, vailla ihmisarvoa oppimisympäristössään. Aikuisille on usein vaikea nähdä metsää puilta, eivätkä he hahmota kiusaamisen kokonaiskuvaa vaikka havaitsisivatkin yksittäiset tilanteet. Tämä on tärkeimpiä asioita, joihin kiusaamiseen puuttumisessa olisi mielestäni paneuduttava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.