sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Asperger ja kiusaaminen, osa 2

Kirjoittelin Aspergerin oireyhtymän ja kiusaamisen yhteyksistä kesäkuussa. Aspergerin oireyhtymä on neurobiologinen poikkeavuus, jota pidetään osana autismin kirjoa, joskaan se ei ole sama asia kuin autismi, vaikka näin usein luullaan. Asperger-henkilö ei siis ole termin varsinaisessa merkityksessä autisti, vaikka näin heitä joskus virheellisesti kutsutaankin. He ovat myös varsin alttiita joutumaan kiusaamiseksikin kutsutun kouluväkivallan kohteeksi. Kiusaamiselle heitä altistaa se, että sosiaaliset suhteet voivat olla heille vaikeita ja ulkopuolisen silmin he joskus vaikuttavat "oudoilta". Mutta ilmiöllä on myös toinen ulottuvuus: toisinaan kiusaamisen "syynä" ei ole Asperger-henkilön ulkopuolisen silmään omituinen käyttäytyminen vaan itse Aspergerin syndrooma.

Asperger-ihmisiä on ollut luultavasti aina, mutta diagnooseja on Suomessa annettu vasta parinkymmenen vuoden ajan. Diagnoosin saanut pohtii varmasti, kannattaako diagnoosista kertoa ulkopuolisille eikä vastaus aina ole yksiselitteinen "kyllä". Oireyhtymästä liikkuu todella paljon todella vääriä käsityksiä ja puolitotuuksia. Aspergerit on usein leimattu joko tunteettomiksi manipuloiviksi psykopaateiksi (mitä he eivät ole), hulluiksi tappajiksi (mitä he eivät myöskään ole - tutkimuksien mukaan Asperger-ihmiset tekevät sekä absoluuttisesti että prosentuaalisesti selvästi vähemmän rikoksia kuin valtaväestö) tai sitten poikkeuksetta huippulahjakkaiksi ja huippuälykkäiksi tuleviksi huipputaiteilijoiksi tai -tiedemiehiksi (mikä taas vähättelee heidän ongelmiaan). Aspergerin syndroomaan ei todellakaan kuulu empatiakyvyttömyys, ainoastaan vaikeus tulkita muiden tunteita oikein, ja nämä vaikeudet vaihtelevat todella paljon eri Asperger-ihmisten välillä. Asperger-ihmiset eivät myöskään ole huippuälykkäitä sen useammin kuin neurotyypillisetkään ihmiset, vaan keskimäärin yhtä älykkäitä kuin valtaväestö. Mielikuva Aspergereista huippuälykkäinä neroina juontaa todennäköisesti juurensa siitä, että heillä on usein erityisiä mielenkiinnon kohteita, joihin he paneutuvat valtavalla tarmolla ja innostuksella. Tämä on oiva tie kehittyä jonkin aiheen asiantuntijaksi, mikäli se kiinnostuksen kohde sattuu olemaan sopiva.

Kouluissa yleisempiä haukkumasanoja on luultavasti "Assburger" - kyseinen Aspergerin syndrooman pilkkanimi on ilmeisesti vaihtunut oireyhtymän viralliseksi nimeksi peruskouluikäisille. Lapset ja nuoret osaavat olla uskomattoman julmia, ja tärkein asia joka jarruttaa kiusaamisen puuttumista, on se, etteivät aikuiset yleensä kertakaikkiaan halua ymmärtää tätä. Psykiatristen diagnoosien tarkoituksena on pohjimmiltaan auttaa ihmisiä tuntemaan omia ongelmiaan, antaa heille valmiudet saada apua niihin ja myös auttaa muita ymmärtämään heitä paremmin. Se vain, että usein vaikutus on viimeisen väittämän kohdalla täysin päinvastainen.

On täysin naiivia kuvitella että koulussa lapsen tai nuoren erilaisuus muka hyväksyttäisiin ja jos häntä kiusattaisiin, kiusaajat ymmärtäisivät lopettaa kun saavat kuulla mistä "friikin" omituinen käytös johtuu. Tosielämässä vaikkapa Asperger-diagnoosin paljastaminen mitä todennäköisimmin johtaa entistä rajumpaan pilkkaan. Ja assburgerithan ovat tunnetusti kouluampujiakin - kannattaa siis varoa sitä hyypiötä, ja varmuuden vuoksi kohdistaa häneen mahdollisimman julmaa kouluväkivaltaa, sekä henkistä että fyysistä. Jos hyvin käy, tällä onnistutaan murtamaan hänen psyykkeensä niin ettei hän koskaan pääse toteuttamaan väkivaltafantasioitaan joissa hän varmaankin jo vauvaiässä ammuskeli koulutovereitaan automaattiaseilla mielipuolisesti käkättäen. Ainakin sillä onnistutaan estämään se, ettei kyseinen hyypiö koskaan kykene luottamaan ihmisiin eikä pääse elämässä eteenpäin.

Miksi aikuiset ovat niin sinisilmäisiä? Mistä se oikeasti johtuu, että koulutetut aikuiset ihmiset ovat niin haluttomia uskomaan työpaikoillaan tapahtuvaa väkivaltaa, vaikka todisteet siitä raahataan heidän silmiensä eteen?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.