perjantai 31. lokakuuta 2014

A2:n Koulukiusaamisillan parhaat palat

Ajankohtaisen Kakkosen Koulukiusaamisilta oli jo siinä kuukausi sitten, mutta siitä kirjoittaminen myöhästyi hieman. Olin kokonaisuutena ohjelmaan hieman pettynyt - se valahti pääasiassa siksi samaksi lässytykseksi kuin kouluväkivaltaan liittyvät keskustelut yleensäkin - mutta ei se aivan toivoton ollut. Joukosta erottui useita erittäin hyviä kommentteja, ja niissä oltiin hoksattu niin tärkeitä ja arkoja asioita, että ne odotetusti hukkuivat muiden, pääasiassa vihjeettömien kommenttien alle. 

Illan tärkeimmät asiat olivat luultavasti (lainattu ylläolevasta linkistä, itse ohjelman voi katsoa Yle Areenasta):

Tutkijatohtori Niina Mäntylä Vaasan yliopistosta totesi, että tutkimusten perusteella erityisesti pojat turvautuvat väkivaltaan, jos muut keinot eivät tuo ratkaisua tilanteeseen. Hänen mukaansa suurimmissa osassa tapauksia on käytetty käsittelyssä vain puhuttelua, vaikka puuttua olisi voinut vaikkapa erottamalla koulusta tai siirtämällä kiusaaja toiselle luokalle.

Tämä on todella tärkeä havainto, ja vieläpä asiasta josta koulut eivät halua puhua. Kouluilla on niukasti keinoja puuttua väkivaltaan, mutta mikä on kun niitä olemassaoleviakaan keinoja ei vain haluta käyttää? Olen edelleen sitä mieltä, että suurin osa koulujen aikuisista on yksinkertaisesti liian sinisilmäisiä. Puhuttelulla tuskin on yläasteikäiseen paljoa vaikutusta - omasta kouluhistoriastani muistan oikein hyvin ettei se juuri tehonnut ala-asteikäisiinkään. Opettajien ja rehtorin auktoriteetti on nykyään lähinnä vitsi. 

Toinen vähän puhuttu, etten sanoisi tabua muistuttava aihe oli:

KiVa-kouluhankkeen johtaja ja psykologian professori Christina Salmivalli kiusaaminen houkuttelee monia, sillä kiusaamalla voi kohentaa omaa asemaansa.
– Kiusaamisesta valitettavasti monet lapset ja nuoret saa sosiaalisia palkkioita. He saavat statusta, valtaa ja näkyvyyttä.

Siinä se tuli. On totta kai niitä klassisia reppanakiusaajiakin, sellaisia jotka kiusaavat koska kotona on kurjaa, mutta pääsääntöisesti kiusaajat eivät ole sitä. Rivien välistä voi lukea myös toisen asian, jota ei haluta ajatella: kiusaamisesta ei välttämättä tule kiusaajalle paha mieli eikä hän kadu sitä eikä se ole oire omasta pahoinvoinnista. Kiusaaja voi ihan oikeasti kiusata ihan vain huvikseen. Oma koulukiusaaja-aikani ei ollut tällaista - siitä olen kirjoittanut aiemmin, mutta en ollutkaan toisaalta se "pääkiusaaja". Kyseinen tapaus on muutenkin varsin epätavallinen. Siitä minun on kirjoitettava joskus vähän tarkemmin. 

Tuo sitaatti on yllättävän fiksua puhetta KiVa Koulun pääideoijalta. KiVa Koulu on pettymys monestakin syystä, siinä on valtavasti hukkaan heitettyä potentiaalia, mahdollisuuksia joita se ei nykymuodossaan kykene toteuttamaan. 


Studiokeskustelussa pohdittiin, että kiusaamiseen puuttuminen pelottaa, koska silloin saattaa itse joutua kiusatuksi.
Sosiaalipsykologi, sosiaali- ja terveydenhuollon opettaja Riitta Kuismasen mielestä pelko on aiheellinen.
– En haluaisi syyllistää niitäkään, jotka ei puutu, koska se on ihan oikeasti riski joutua kiusatuksi.

Niin - KiVa Koulun ja kaiken muun kiusaamisen vastaisen valistuksen päämainoslauseita missä tahansa koulussa on, että älä seuraa kiusaamista sivusta vaan puutu siihen. Mutta kun ei kerrota, että miten se puuttuminen niinkuin käytännössä tapahtuu? Tavallisella oppilaalla ei oikeasti ole kovin paljoa mahdollisuuksia puuttua kiusaamiseen. Yleensä puuttumisyritykset ovat kiusatun kannalta pelkästään nöyryyttäviä, ja pahimmassa tapauksessa sekä pahentavat kiusaamista entisestään että saattavat puuttujankin kiusatuksi. Kiusaamiseen puuttuvan oppilaan tulee omata oppilaiden keskuudessa riittävän korkea sosiaalinen status, jotta se voi onnistua. Pertti Perusoppilas ja Kalle Kasiluokkalainen-Keskiarvo 7.5 eivät voi kovinkaan paljoa vaikka haluaisivatkin.

Koulukiusaamisillan voi katsoa Yle Areenasta. Ohjelma on kahdessa osassa, linkki vie ykkösosaan ja kakkososa löytyy sieltä sivuilta. Katseluaikaa on 5. tammikuuta 2015 asti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.