tiistai 9. syyskuuta 2014

Voimaton some

Sosiaalisen median (=some) ihmeellisessä maailmassa on nyt uusi villitys, aiheena kiusaaminen. Kyse on #kutsumua-kampanjasta - ideana on ottaa kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa "lokeroa" johon sinut on yritetty tunkea (esim. ääliö), ja toinen on sellainen, jollaisena toivoisit sinua ajateltavan (esim. mukava). Sitten negatiivinen sana yliviivataan, ja lopputulos on

                                          ääliö                   mukava

Kampanjan idea on kaunis, ja sen lähtökohta vielä kauniimpi - lähtölaukaisun hankkeelle antoi Juho Räty, joka teki rohkeasti ja puuttui kiusaamiseen, sekä kirjoitti siitä. 

Niin, kampanjan idea on kaunis ja Juho Räty on todellakin erinomainen esimerkki kenelle tahansa, mutta miten tämä(kin) kampanja nyt vaikuttaa kiusaamiseen? Rohkenen sanoa, että ei yhtään mitenkään. 

En yleensä käytä tällaisia termejä, mutta sosiaalinen media on tällaisissa asioissa totaalinen paperitiikeri. Nämä kiusaamisen vastaiset hankkeet ja kampanjat noudattavat samaa kuvaa: tuhansia tykkäyksiä ja jakoja, tuhannet ihmiset vakuuttavat Facebookissa olevansa kiusaamista vastaan. Se vaikuttaa hienolta - tällainen joukko vastustaa kiusaamista, näin moni sanoo puuttuvansa kiusaamiseen. Mutta mitä tyyppi, joka jakaa Facessa kiusaamisen vastaisen kirjoituksen, osallistuu kuvalla #kutsumua-kampanjaan, tekee oikeasti kohdatessaan kiusaamista? Tai mitä jos hän onkin oikeasti kiusaaja? 

Milloin olette viimeksi nähneet netissä jonkun kiusaajan tekemän kirjoituksen? Niitä löytyy ehkä yksi tuhatta kiusatun kirjoitusta kohti. Kiusaaminen on ryhmäilmiö - useampia kiusaajia ja hiljaisia hyväksyjiä yhtä kiusattua vastaan. Jos näin moni ihminen kerran vastustaa kiusaamista ja vakuuttaa ettei hyväksy sitä vaan puuttuu siihen, niin miksi kiusaamista edes on? 

On niin helppoa painaa Facessa "Tykkää"-nappia kiusaamisen vastaisen kampanjasivun kohdalla ja tuntea tekevänsä asialle jotakin. #kutsumua-kampanjaan on melko varmasti osallistunut moni kiusaajakin, samoin kuin muihinkin kiusaamisen vastaisiin projekteihin. 

Näissä kampanjoissa, jotka kannustavat puuttumaan kiusaamiseen on muutenkin eräs erittäin paha vika: ne kohdistetaan väärin ihmisiin. Ei ole oppilaiden eikä nuorten vastuulla lopettaa kiusaamista. Se on opettajien ja muiden viranomaisten vastuulla. Heillä on velvollisuus puuttua kiusaamiseen, ei nuorilla. Oppilaan voi ja pitää velvoittaa kertomaan kiusaamisesta aikuiselle, ei enempää. Nuorten tai lasten välisen väkivallan lopettaminen on aikuisen tehtävä. Totean, että nuorison parissa työskentelee todella paljon täysin epäpäteviä ja työhönsä kouluttamattomia ihmisiä. 

4 kommenttia:

  1. Olisin kyllä itse eri mieltä tuon Juho Rädyn toiminnasta. Hienoahan se oli, että hän uskalsi puuttua asiaan, mutta tapa millä hän siihen puuttui, ei oikein vakuuttanut.
    "Niinpä hän nousi penkistä ja käveli poikien luo. Hän pyysi kiusaajaa siirtymään pois kiusatun vierestä ja noukki ovisyvennyksestä kiusatulta viedyn kengän. Hän ehdotti kiusatulle, että he jäisivät yhdessä pois bussista ja odottaisivat suosiolla seuraavaa.

    - Vaikka poika ei kiittänyt minua, eikä puhunut mitään, tiedän että hän oli kiitollinen, Räty tuumii."
    Räty poisti kiusatun bussista, jolloin kiusaajat jäivät tyytyväisenä bussiin, ja jatkoivat matkaa, kun taas kiusatun piti poistua bussista, ja odottaa tuntemattoman miehen kanssa pysäkillä seuraavaa bussia, todennäköisesti erittäin häpäistynä, kun tuntematon tulee poistamaan hänet, joka ei tehnyt mitään, bussista. Jutussa luki, että pojat olivat n. 13-15 vuotiaita, jolloin se on erittäin noloa joutua tuntemattoman poistamaksi bussista, ja olen lähes varma, että tuo aiheuttaa vain lisää kiusaamista myöhemmin. "Vaikka poika ei kiittänyt minua, eikä puhunut mitään, tiedän että hän oli kiitollinen, Räty tuumii." Todennäköisesti poika ei sanonut mitään, koska oli niin hämmentynyt, ja luultavasti vielä nolostunutkin. Melkoisen optimistista olettaa, että poika oli kiitollinen, jos hän ei edes sanonut mitään. Mielestäni kiusaajat olisi ehdottomasti pitänyt poistaa bussista, ja jättää ne odottamaam seuraavaa. Ehkä oli Rädylle vain helpompaa poistaa bussista yksi poika, joka ei kiusaa, kuin useampi häirikkö, ja kiusatun poistamalla nauttia sitten sankarin asemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan sama juttu on se, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, jos kiusaamista ei saada loppumaan. Tämä sopii jokaisen tervejärkisen ihmisen oikeuskäsitystä ja hyvinvointivaltion periaatteita vastaan - siis rikoksen uhri joutuu vaihtamaan opiskelupaikkaa, johon hänellä lain mukaan on oikeus, ja rikollinen saa jatkaa onnellisena ja valita vaikka uudenkin uhrin? Oikeudenmukaista, eikö totta? Kuten olen joskus varmaan sanonutkin (kirjoittanut), niin Suomeen pitäisi ihan oikeasti saada sellainen asetus, jonka nojalla kiusaajat tms. pahemman luokan häiriköt voisi siirtää toisiin kouluihin, vaikka vastoin vanhempien tahtoa (koska jos kiusaajien vanhemmat ovat niitä "Ei meidän Nestoriina-Ceciliapertti sellaista tee"-laatua, ei siirtämisestä tulisi mitään jos heillä olisi siihen vaikutusvaltaa). Tätä vastaan on joskus sanottu, että silloin se ongelma vain siirtyy sinne toiseen kouluun, kiusaaja etsii siellä uuden uhrin. Ei siirry! Kiusaaminen on sosiaalinen ilmiö, se edellyttää sosiaalista valtaa, joten jos kiusaaja joutuu kokonaan uuteen ympäristöön, jossa häntä ei tunneta eikä hänellä ole vaikutusvaltaa, ei hän ainakaan vähään aikaan kiusaa yhtään ketään.

      Poista
  2. Eipä kai mikään ei-suorantoiminan kamppanja kiusaamista poista ja itse olen sen verran pessimisti että en usko ongelman koskaan kokonaan historiaan painuvankaan. Jos samaan paikkaan suljetaan satunnainen ihmisjoukko niin hyvin todennäköisesti jonkinlaista kiusaamista alkaa kuitenkin esiintyä. Se mihin ehkä pystyy vaikuttamaan on se miten asiaan suhtaudutaan ja kuinka suuri häpeä kiusatuksi joutuminen on.

    Koska onhan se nyt oikeasti absurdia että jonkun pitäisi hävetä sitä että joku mulkvisti ei satu pitämään hänestä.

    Tämä #kutsumua-kamppanja on saanut aktivoitumaan ison joukon ihmisiä jotka eivät muuten välttämättä olisi omaa kiusattu-taustaansa tuoneet millään tavoin esiin. Ihmisiä joiden kokemuksista saattaa olla kymmeniäkin vuosia aikaa. Kamppikseen on helppo liittyä, ei tarvitse osata erityisen hyvin kirjoittaa tai muutakaan, ja omat traumansa voi tuoda esille massasuosion saaneen kamppanjan siivin ilman että huomiohuora-kortti heti läsähtää pöytään. Kampanjassa ei tarvitse mennä yksityiskohtiin siitä mitä, missä ja milloin eikä se ota kantaa siihen onko haukuille joskus ollut jotain 'todellisuuspohjaa' vai ei. Se vaan tuo esiin sen että ne vuosienkin takaiset haukkumasanat ovat monella vieläkin mielessä, vaikka elämä kuinka olisi kantanut ja nyt menisi hyvin. Nostaa kiusaamisasiaa kahvipöytiin paikoissa joissa siitä ei aiemmin ole ollut mitään erityistä syytä edes puhua. Ehkä jopa rohkaisee olemaan se aikuinen joka ei katso sivuun ja nopeuta askeliaan nähdessään lasten ja nuorten välisiä kärhämiä tai huutelua. Näiden syiden takia #kutsumua-kamppis ei ole mielestäni sieltä huonoimmasta päästä, vaikka ei täydellinen olisikaan.

    Ehkä olemme sen verran eri ikäryhmää että silmiimme osuvat osallistuvien ihmisten toteutukset kuvasta ja tarinat niiden taustalla ovat sen verran erilaisia että kamppanja näyttäytyy meille hyvin erilaisena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm...taisin antaa tässä kirjoituksessa vähän väärän kuvan, että tarkoituksenani olisi sättiä erityisesti tätä #kutsumua-kampanjaa, mikä ei ollut idea. Ideana oli se, että nuo Facebook-yms.-kampanjat kiusaamista vastaan ovat lähinnä pintakiiltoa, eikä sillä ole yhtään mitään väliä, onko siinä Lopetetaan Kiusaaminen Nyt Kaikki-ryhmässä 10, 100, vai 100 000 jäsentä, jos ei välitetä oikeassa, omassa elämässä tapahtuvasta kiusaamisesta. Tämä #kutsumua:han ei ilmeisesti edes ole varsinaisesti kiusaamista vastaan suunnattu, vaan lähinnä kiusattujen itsetunnon kohottamiseen tarkoitettu.

      Poista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.