tiistai 30. syyskuuta 2014

Miksi opettajat ovat nössöjä?

Nimimerkkini "Puolustaja" ei oikeastaan tarkoita koulukiusaamistilanteissa toisinaan esiintyvää kiusatun puolustajana toimivaa oppilasta, ja on erittäin hassua etten oikeastaan ajatellut koko asiaa profiiliani ja tätä blogia aikanaan luodessani. Nimimerkkiini liittyvä tarina on monimutkainen eikä sitä ole tarpeen selittää täällä. Olen kuitenkin ollut kiusattua puolustamassa juurikin niihin aikoihin kun blogini aloitin. Kyseinen episodihan päättyi sekä minun että tuon kiusatun kannalta varsin ikävästi. Oma toimintani ei ollut aivan moitteetonta, mutta loppujen lopuksi homma kariutui siihen tosiasiaan, että kymmenkunta koulutettua aikuista ihmistä ei kerta kaikkiaan kyennyt laittamaan muutamaa 12-vuotiasta kuriin. Olen pohtinut todella usein, että miksi ihmeessä? Onko 12-vuotias koulukiusaaja kertakaikkiaan niin hirvittävä peto, ettei häntä vastaan uskalla käydä edes vuosikymmenten kokemuksen karaistama opettaja?

Opettajien kyvyttömyys puuttua kiusaamiseen on kiusaamiseen puuttumisen ongelmista keskeisimpiä. Joka ainoassa koulussa kehotetaan kertomaan opettajalle tai muulle aikuiselle, jos joutuu kiusatuksi tai näkee jotakin muuta kiusattavan. Tämä on aivan oikein - tuli asia ilmi mitä kautta tahansa, on koulun henkilökunnan laissa säädetty velvollisuus varmistaa oppilaan turvallisuus. KiVa Kouluissa asiaa varten pitäisi olla erityinen KiVa-tiimi, mutta tällöin asia ei muutu miksikään, niillä aikuisilla vain on erilaiset nimikkeet. Perusidea on sama: koulun aikuisten on taattava lasten ja nuorten turvallisuus koulussa. Mutta mitä sitten tehdä, jos he eivät siihen pysty? Kerro uudestaan. Jos he eivät edelleenkään pysty? Kerro uudelleen - ja oravanpyörä pyörii. 

On tapauksia joissa koulun aikuinen toteaa suoraan ettei hän pysty puuttumaan kiusaamiseen. Näin ei pitäisi koskaan käydä mutta minä en oikein kehtaa syyttää siitä ainakaan pelkästään opettajaa itseään - laki ei nykyisellään anna heille juuri mahdollisuuksia toteuttaa velvollisuuksiaan. Mutta tällaisessa tapauksessa opettajan velvollisuutena olisi siirtää asia ylemmälle tasolle, siis poliisille. Kiusaaminen on todella usein rikos, ja vaikkei olisi täyttä varmuutta, täyttääkö se nyt tässä tapauksessa täsmälleen ne rikoksen kriteerit, niin tietääkseni perusteltu syy olettaa, että lapsi on vaarassa on täysin pätevä syy kutsua virkavalta paikalle.

Todettakoon että Suomen poliisia parjataan aina välillä, mutta yleensä ihan turhaan - se on ihan oikeasti maailman parhaita poliisilaitoksia. Kouluammuskelujen jälkeisen hysterian - mielestäni on täysin oikeutettua käyttää sanaa hysteria - aikaan poliisi oli osallisena joissakin ylilyönneissä, mutta asialla olivat nuoret ja koulun henkilökunta - poliisi teki molemmissa tilanteissa vain velvollisuutensa. Ainakin jälkimmäisessä tapauksessa syyllisiä olivat väärän ilmiannon tehneet nuoret ja ylireagoineet tai velvollisuutensa laiminlyöneet koulun aikuiset. Itse olen kuullut poliisin suunnalta ainoastaan fiksuja lausuntoja kouluväkivaltaa koskien.

Poliisin kutsumista koululle pidetään joskus absurdina toimenpiteenä ja liioitteluna, mutta se ei todellakaan ole sitä. Jos opettajat eivät voi estää kymmenkesäisiä Teuvo Tenavaa ja Anna Anonyymiä koettelemasta Erkki Eikukaan fyysistä kestävyyttä jääkiekkomailoilla, se kertoo sekä valtuuksien että auktoriteetin puutteesta. Poliisilta löytyy molempia. Ala-asteikäiset eivät tietenkään ole rikosoikeudellisesti vastuussa mutta se ei ole olennaista. Jos poliisi vaikka vain kerran kunnolla puhuttelee ala-asteikäistä koulukiusaajaa, antaa se pikkukriminaalille säväyksen, että nyt on tosi kyseessä. Mikä tärkeintä, se antaa muistutuksen siitä, että vaikka koulun aikuisilla ei olisikaan keinoja laittaa Jonne I Kingiä kuriin, se ei tarkoita etteikö Jonne-herran tarvitsisi noudattaa lakia. Opettajien saarnat nyt tuppaavat menemään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kun asialla on poliisi, vaikutus on todennäköisesti aivan toinen - vaikka puhuttelun sisältö olisikin täysin sama. 

11 kommenttia:

  1. Asiaa taas kerran! Mietin että pitäiskö oikein kirjoittaa itsekkin samasta aiheesta. Ja onhan se nyt aivan eri asia jos luokanvalvoja soittaa kiusaajan kotiin jo ties monettako kertaa tai kun kotia soittaa joku poliisikonstaapeli Väyrynen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) ja kirjoita vaan, blogisi on mielenkiintoinen.

      Poista
  2. Opettajat ovat myös varsin haluttomia kertomaan kiusaamisesta edes asianosaisten vanhemmille. Sain taannoin oman lapseni opettajalta wilmaviestin että koulussa tapahtunut 'välikohtaus' on selvitelty ja kaikki hyvin ja blaablaa. Tietty heräsi kiinnostus että mistä on kyse.

    Kysyin sitten lapseltani että mitä siellä oikein oli käynyt, mutta hän vältteli ja vetosi siihen että asia oli jo käsitelty. Mutkan kautta sitten kuulin että kyseinen 'välikohtaus' oli sisältänyt mm. muutaman kilometrin pakojuoksun turvaan kimmastuneilta ylempiluokkalaisilta. Kimmastuivat niinkin härskistä teosta kuin siitä että nämä nuoremmat olivat kysyneet josko hekin mahtuisivat koulun pihalla sijaitsevalle pallokentälle pelaamaan.

    Ilmeisesti kyseessä oli vain 'välikohtaus' koska isommat eivät saaneet näitä pienempiä kiinni. Ehkä se olisi sitten ollut kiusaamista jos joku olisi saanut turpaansa. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tuli itsekin hoksattua mm. juuri siinä tapauksessa josta kirjotuksen alussa mainitsen ja josta olen enemmän kirjoittanut muutaman kerran aiemmin. Yhteyttä otetaan jostain syystä paljon helpommin pienemmistä asioista,, kuten läksyjen unohtamisesta, lumipallojen viskelystä tms. Jostakin syystä ne kiusaajat tuntuvat olevan jotakin mörköjä joita joka ainoa kolme- neljäkymppinenkin opettajanköriläs pelkää kuollakseen, ja niiden vanhempien kohtaamista ei varmaan uskalla edes ajatella.

      Jos lapset olisivat saaneet turpaansa, kyseessä olisi ollut pahoinpitely ja ihan selkeä poliisiasia. Jostakin syystä, jota en vaan käsitä, pahoinpitely on "leikkiä" jos se vain tapahtuu koulussa/kouluaikana.

      Poista
    2. Kuten jo alkuperäisessä tekstissäkin sanoit, opettajilla on aika laimeat eväät tehdä näille pikkuhitlereille mitään muuta kuin nuhdella ja pyytää parantamaan tapansa. Ja sehän toimii kuin junan vessa...not. Lisäksi ne asennevammat tuntuvat olevan aika perinnöllisiä, joten harvemmin niiden lasten vanhemmistakaan on mitään erityistä iloa.

      Epäilen että tässä(kin) on osittain taustalla se että opettajakoulutukseen hakeutuu ja otetaan sisään suhteessa eniten tietyntyyppisiä ihmisiä, joiden on todettu olevan ulsopäinsuuntautuneita ja esiintymishaluisia, mutta heillä on huono kritiikinsietokyky ja heikosti halua nostaa ongelmia esiin. Ylen sivuilla oli artikkeli aiheesta joku aika sitten, ja yliopistonkin edustaja sanoi että jos tämä oikeasti pitää paikkansa asialle pitäisi tehdä jotain, sillä kyseiset ominaisuudet eivät ole niitä parhaita mahdollisia opettajantyötä ajatellen.

      Poista
    3. Onko sulla linkkiä tuohon uutiseen? Kuulostaa nimittäin todella mielenkiintoiselta. Selittäisi ainakin todella monta asiaa.

      Poista
    4. En nyt löytänyt ylen juttua, mutta se ilmeisesti oli jonkinlaista jatkoa 23.8.2008 hesarissa olleeseen juttuun jota ei myöskään helposti webistä löytynyt. Mikään linkki ei toiminut.

      Mutta asiaa tuoreeltaan kommentoineen laadukkaan blogikirjoituksen löysin:

      http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2008/08/kenest-tulee-hyv-opettaja.html

      Poista
    5. Kiinnostava kirjoitus, paljon kiitoksia :)

      Poista
  3. Noni, kyllähän se sieltä pienellä vaivalla nousi itse juttukin ilmeisesti:

    HS.fi

    Tutkijat: Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia

    Julkaistu: 23.8.2008 17:59

    Johanna Tikkanen

    helsingin sanomat

    Lähes joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita ammatti vaatii, väittävät opettajien valintakokeita kehittävät Pekka Kosonen ja Pekka Räihä.

    Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen, sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.

    "Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.

    Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimusryhmään kuuluvat Kosonen ja Räihä pohtivatkin sitä, mitä jos syy koulun järjestyshäiriöihin ei välttämättä olisikaan oppilaissa, kodeissa tai liian suurissa luokissa, vaan siinä, että moni opettaja on väärällä alalla. Väärälle alalla taas voi päätyä siksi, että koulutukseen valitaan väärin perustein.

    Räihä toimii tutkijantyönsä lisäksi opettajankouluttajana, ja Kosonen puolestaan on psykologi. He työskentelevät opetusministeriön rahoittamassa projektissa, jonka on määrä kehittää opettajankoulutusta ja valintakokeita.

    Miehet esittelivät tutkimustaan torstaina Psykologi 2008 -kongressissa Helsingissä.

    Kosonen ja Räihä haluavatkin päivittää käsityksen hyvästä opettajasta.

    "Yllättävän moni opettajaksi aikova ajattelee edelleen, että opettaja on auktoriteetti, jonka tärkein tehtävä on pitää porukka kurissa."

    Monella opettajaksi aikovalla on tutkijoiden mielestä myös halu esiintyä. "Aika moni on pienestä asti nauttinut siitä, että saa käyttää valtaa tai saa olla esillä. He eivät kuitenkaan välttämättä osaa kuunnella. Turhautuminen syntyy siitä, kun pitää luopua esilläolosta ja kuunnella toista."

    Vuonna 2003 Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa alettiin tosissaan harjoitella vuorovaikutusta.

    Opiskelukavereiden erilaisuutta opeteltiin sietämään ryhmissä. Tarkoitus oli luoda ikään kuin luokkatilanne, jossa oppilaat ovat erilaisia.

    Pian havaittiin, että kaikki näin koulutettavat opiskelijat eivät oppineet vaadittavia taitoja.

    "Jos tuli pattitilanne, ongelmista vetäytyminen oli yleistä. Joku puolestaan poltti päreensä. Havaittiin, että kaikkien kyky toimia ongelmatilanteissa ei ole sellainen kuin opettajalla pitäisi olla, eivätkä kaikki olleet koulutettavissa", Räihä kertoo.

    Koska valintakokeiden kehittäjät pitivät kykyä selvitä kiperistä tilanteista nykyopettajalle tärkeänä ominaisuutena, opettajien valintakriteereitä päätettiin Jyväskylässä muuttaa.

    Motivaatio ei enää saanut merkitä yhtä paljon kuin ennen. "Joillakin on esimerkiksi kyky nähdä vika jatkuvasti toisessa. Ihmistä, joka ei pääse tällaisesta irti, ei pidä kouluttaa", Räihä sanoo.

    Pekka Kosonen kuvailee tilannetta psykologin näkökulmasta: "Kyky vastaanottaa ympäristön viestejä on synnynnäinen, mutta se voi pilaantua esimerkiksi traumaattisten kokemusten takia. Pitäisi karsia ne, joilla tämä kyky on vaurioitunut ja joille on muodostunut liian vahvoja puolustusmekanismeja."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia taas. Täytynee kirjoittaa tästä joku päivä.

      Poista
    2. Olisi hyvä jos kirjoittaisit, yliopistojen opiskelijavalinnat kun tuntuvat olevan asia jolle minkään tekeminen on hiiiidaaaaastaaa puuhaa. Eli vaikka tuo artikkeli on vuodelta 2008 niin mitään erityisen massiivisia muutoksia ei vielä ainakaan ole saatu aikaan...

      Räihän väitöskirja joka sivuaa samaa aihepiiriä:
      https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66664/978-951-44-8253-3.pdf?sequence=1

      Poista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.