keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Jonne I Kingi, Koulunistanin diktaattori

Pienessä Koulunistanin maassa kuhistaan - maata loputtomalta tuntuneen ajan miehittäneet ulkomaalaiset joukot poistuvat maasta, ja koulunistanilaiset saavat viimeinkin päättää omista asioistaan itse. Ensimmäiset demokraattiset vaalit on tarkoitus järjestää pian, mutta juuri ennen niitä alkaa rytistä - muuan Jonne, aikoinaan niiden ulkomaalaisten miehitysjoukkojen kätyrinä toiminut keskitason sotilaspamppu, eliminoi omien kätyriensä avulla poliittiset vastustajansa, estää vaalit ja julistaa itsensä Koulunistanin ensimmäiseksi kuninkaaksi, Jonne Ensimmäinen Kingiksi. Luonnollisesti osoittaaksen nauttimansa kansan tuen kansainväliselle yleisölle, Jonne järjestää uudet vaalit, joissa Koulunistanin asukkaat äänestävät Jonnen panssarivaunujen eteen sijoitetuissa äänestyskopeissa hänet 104 prosentin äänivyöryllä elinikäiseksi kuninkaaksi ja itsevaltiaaksi.

Jonne ei armollisena valtiaana sentään kahmi aivan kaikkea valtaa itselleen, vaan nimittää omista hännystelijöistään maalleen hallituksen, joka toimii hänen sätkynukkenaan. Kuten esikuviensa Mao Zedongin ja Pol Potin, myös Jonnen diktatuurin varsinaisena käyttövoimana toimivat tylsistyneet nuoret. Tämä aivoton ja tahdoton massa karismaattisen johtajan on helppo aivopestä toistelemaan omaa ideologiaansa, Jonnestista höpsötismiä, joka tarkoittaa käytännössä Marlboron polttamista koulurakennusten nurkilla ja satunnaista jääkiekon pelaamista kehnosti valaistuilla nuuskalla kuorrutetuilla kaukaloilla. Erityisen tärkeää oikeaoppisessa Jonnestisessa höpsötismissä on se, että kivaa ei saa olla eikä erilaista myöskään - pahin mahdollinen rike tässä diktatuurissa on olla innostunut jostakin muusta kuin Marlboron polttamisesta tai jääkiekon pelaamisesta. Tarkemmin sanottuna näistäkään pyhistä toimituksista ei saa olla varsinaisesti innostunut - saati kiinnostunut! - vaan ne kuuluu suorittaa pyhän rituaalin mukaisesti erinäisiä voimasanoja maanisesti hokien ja maahan syljeskellen, samalla (voimasanojen välissä) hokien kuinka kaikki on perseestä. 

Mitä siis seuraa rangaistuksena niille tyhmänrohkeille, jotka uskaltavat vastustaa Jonnen määräyksiä ja olla kiinnostuneita ja innostuneita jostakin? Periaatteessa Jonnestinen laki määrä tästä rangaistuksen nimeltä "Välitunti". Välitunnissa rikollisen pää survotaan WC-pönttöön ja takaraivoa hakataan pöntön kannella kunnes rangaistava menettää tajuntansa. Tämän jälkeen suoritetaan teloitus lyömällä niskaan jääkiekkomailalla (hätätilanteessa myös salibandymaila käy). Pesäpallomailan käyttö sen sijaan on ankarasti kiellettyä, sillä pesäpallo ei ole jääkiekon kaltainen pyhä osa Jonnestista ideologiaa, eikä salibandyn tapaan sen suojeluksessa oleva kansalle sallittu ideologisesti terve huvittelumuoto. Tämän vuoksi pesäpallomailan käyttö saattaisikin osoittaa teloittajan omistavan jonkin verran omaa aivotoimintaa - tämä johtaisi hänen päätymiseensä itse oikeaoppiseen Välituntiin. 

Koska Jonne I Kingi kuitenkin on armollinen valtias, hän yleensä määrää jopa ajattelun kaltaiseen kammottavaan rikokseen syyllistyneelle hirviölle Välitunnin sijaan astetta lievemmän rangaistuksen, elinkautisen "Oppitunnin". Oppitunnissa tuomittua ei teloiteta, mutta hänen ei anneta oikein elääkään - hänet eristetään täydellisesti yhteiskunnan ulkopuolelle. Hänellä ei ole oikeutta käyttää mitään niistä julkisia palveluja, joita Koulunistanissa nyt Jonnen toimien jäljiltä on muutenkaan jäljellä. Hänellä ei myöskään ole oikeutta kävellä ulkona kuin kello 8-15 välisenä aikana, ja tälloinkään hänellä ei ole lain tarjoamaa suojaa, vaan hän on raunioina olevaa Koulunistania kansoittavien rikollisten armoilla. Jos "Oppituntiin" tuomittu vastoin todennäköisyyksiä onnistuu selviytymään yhdeksän vuotta, hänet joko karkotetaan maasta - mikä on oikeastaan palkinto, mutta tätä tapahtuu hyvin harvoin - tai sitten eliminoidaan hiljaa vähin äänin ja ruumis heitetään jokeen. 

Jonne I Kingin järkyttävä terrori luonnollisesti romahduttaa nopeasti Koulunistanin yhteiskunnan ja aiheuttaa valtavan väestökadon. Maailmaa ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa, koska Koulunistan on niin mitätön valtio kuin olla ja voi, eikä kukaan oikeastaan edes tiedä missä se sijaitsee. YK:n kokouksessa päätetään aloittaa projekti Koulunistanin auttamiseksi. Operaatio DiVa Koulunistan  -  "Diktatuurin Vastainen Koulunistan" - lähtee käyntiin, mutta ei tahdo tuottaa tulosta. Jonnea ei voisi vähempää kiinnostaa YK:n vaatimukset epäinhimillisten keskitys- ja tuhoamisleirien lakkauttamisesta ja hän nauraa julkisesti kun häntä kehotetaan poistamaan "Välitunti" ja "Oppitunti" käytöstä. Myös koulunistanilaisten avuksi lähetetyt ruokalähetykset päätyvät Jonnen palatsin - rakennettu norsunluusta, jalokivistä ja käytetystä nuuskasta - kellariin. Enempää ei maailmanlaajuinen yleisö kuitenkaan jaksa tehdä.

Koulunistanin kansa vaikuttaa tuhoon tuomitulta, kunnes kaikeksi onneksi Koulunistanin naapurimaa - sen nimeä ei kukaan tiedä eivätkä ole koskaan kuulleet edes ne, jotka ovat kuulleet Koulunistanista - ei tykkää Jonnesta yhtään. Ja tällä naapurimaalla on oikea armeija, joka hyökkää nyt Koulunistaniin. Jonnen kyrpiintyneistä teineistä koottu "armeija" on oikeastaan olemassa vain siviilien rääkkämistä ja "oppituntiin" tuomittujen valvontaa varten, eikä siitä ole mitään vastusta ammattitaitoiselle sotakoneelle. Tuon naapurimaan - sanotaan nyt vaikka Mystistanin - joukot tekevät selvän Jonnen asevoimista, marssivat tämän palatsiin ja pistävät diktaattorin pois päiviltä. Rauha ja demokratia palaavat viimein Koulunistaniin, mutta tästä tragediasta otetaan opiksi - Mystistanin joukot sekä kansainväliset rauhanturvaajajoukot jäävät valvomaan Koulunistania eivätkä lopeta sitä ikinä, sillä opiksi on otettu - tässä maassa on niin hullua jengiä, ettei sitä voi jättää omilleen eikä ilman valvontaa

2 kommenttia:

  1. Kirjoitus- ja ilmaisutaitosi on ihailtavaa. Tätä vaan lisää, oli mukava lukea!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Blogi on ollut hiljaisensorttisena jonkin aikaa, mutta nyt olisi tarkoitus alkaa kirjoitella tiheämpään tahtiin. Tällaisia "tarinoita" tuskin uskallan luvata paljoa, tämä on asiablogi ja kuten varmaan älysitkin, stoori kertoi koulukiusaamisen synnystä ja aikuisten kyvyttömyydestä puuttua siihen. Loppu taas on ehdotus, mikä koulukiusaamiseen puuttumisen mahdollistamiseksi olisi välttämätöntä ymmärtää - mutta ei vain tahdota ymmärtää.

    VastaaPoista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.