lauantai 2. elokuuta 2014

KiVa Koulu ei toimi, miksi?

Minun piti alunperin kirjoittaa tänään opettajista ja heidän osuudestaan kiusaamisen selvittelyssä sun muussa, mutta se teksti ilmaantuu muutaman päivän sisällä. Nyt aiheena on jälleen KiVa Koulun ongelmat, eräs sen perusongelmista joka toistuu myös oikeastaan kaikissa yrityksissä, joilla koetetaan puuttua kiusaamiseen. KiVa Kouluhan pyrkii saamaan muut luokan oppilaat ("kannustajat" ja "hiljaiset hyväksyjät", kuten KiVa Koulu heitä nimittää - kannustajat siis nimensä mukaisesti kannustavat kiusaajaa olematta kuitenkaan kiusaamisilmiön alkuunpanijoita (he ovat juuri sitä zombimassaa mistä minä aina jauhan), hiljaiset hyväksyjät taas eivät osallistu kiusaamiseen millään lailla mutta eivät myöskään puolusta kiusattua eivätkä muuten puutu kiusaamiseen. Sitten on ne puolustajat. Termi "puolustaja" ei viittaa nyt allekirjoittaneeseen, vaan kiusaamisilmiössä niihin, jotka puolustavat kiusattua. 

Eräs koulukiusaamiseen puuttumisen vähiten puhutuista ongelmista on vääränlainen puolustaminen. Sivusin tätä aihetta oikeastaan jo viime tekstissä. Aina, kun kouluväkivallasta eli kiusaamisesta puhutaan, oppilaita kehotetaan puolustamaan aina kiusattua, kun kiusaamista havaitsevat. Oli koulu sitten KiVa Koulussa mukana eli ei, niin "Jos havaitset kiusaamista, puolusta kiusattua." kuuluu sen vakiomantroihin. Mutta kukaan ei sano että miten helvetissä sitä kiusattua puolustetaan? 

Tähän liittyy se ongelma, että aikuiset eivät kertakaikkiaan käsitä kuinka suuri valta koulukiusaajalla on koulutovereihinsa. Koulukiusaaja ei ole mikään huonot sosiaaliset taidot omaava reppana jolla on kurjaa kotona. Toki on aina poikkeuksia jotka vahvistavat säännön, mutta pääsääntöisesti kiusaajat ovat nimenomaan sekä opettajien että oppilaiden valtaosan silmissä suosittuja ja kunnollisia. Ja kiusaaminen on ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö, lyöminen, haukkuminen, varkaudet, mustamaalaaminen, lavastukset syylliseksi johonkin, perättömät juorut, se kuuluisa pään vessanpönttöön työntäminen, ovat tapoja joilla se ilmenee, eivät kiusaamisilmiön pääsisältö. Tämä on se syy miksi VerSo ei toimi kiusaamisen selvittelyssä. Kiusaaminen ei ole yksittäisiä tilanteita eikä tappelua, se on jatkuva tila, jossa yksi henkilö on ns. sylkykupin roolissa. Opettaja ei ole luokan pomo. Luokan pomoja ovat luokan suosituimmat oppilaat, ja heillä on oppilastovereihinsa paljon, paljon suurempi valta kuin kaikilla koulun aikuisilla yhteensä. Pomo voi olla hyvä pomo tai hän voi olla paha pomo. Kaikki suositut nuoret eivät ole kiusaajia mutta kaikki kiusaajat (nyt tarkoitan siis nimenomaan niitä pääkiusaajia, kiusaamisilmiön alkuunpanijoita, en kannustajia) ovat suosittuja. Tai nyt ehkä kärjistän liikaa - oikeammin sanottuna kiusaaja on aina kiusattua suositumpi - se on fakta. 

Näin siksi, että kiusaaminen on sosiaalinen ilmiö, sosiaalista väkivaltaa joka ilmenee usein myös sanallisena ja fyysisenä väkivaltana. Ei ole mahdollista kiusata henkilöä, jolla on itseään enemmän sosiaalista valtaa. Toki itseään suositumpaa voi vetäistä turpaan tai haukkua vaikka miksi, mutta se ei vielä ole kiusaamista. VerSo on tuollaisia tapauksia varten - yksittäisiä tappeluja tai riitoja, ei kiusaamista. 

Mutta se puolustaminen. Ansa on siinä, että onnistuakseen puolustamisessa, puolustajan täytyy olla joko yhtä suosittu tai suositumpi kuin kiusaaja - koska sosiaalinen ilmiö. Tässä on ainakin yksi poikkeus, mutta se poikkeus on hyvin riskialtis ja sen seuraukset voivat olla erittäin hyvät tai erittäin huonot, erittäin arvaamattomat ainakin. Se on se kuuluisa "rystynen-leuka-terapia". Se, että kiusattu tai joku muu ihan tosissaan tempaisee kiusaajaa lättyyn, saattaa laittaa kiusaamiselle pisteen kertarysäyksellä, mutta tähänkin asiaan liittyy monta muttaa. Jos kiusaajassa on jotakin järkevää, hän lopettaa saatuaan turpaansa, mutta jos hän on tarpeeksi tyhmä, hän voi yhtä hyvin seota totaalisesti, ja hänellähän on myös niitä kavereita, yleensä paljon enemmän kuin kiusatulla. Puolustautuminen on kuitenkin aina hyvä - mutta kun se on myös aivan perhanan vaikeaa!

Entä jos epäsuosittu oppilas koettaa puolustaa kiusattua? Tuloksena on ikävä kyllä usein se, että sekä puolustajalle että kiusatulle nauretaan (kiusatulle entistä enemmän siis) ja kyseinen episodi on molempien kannalta turha ja nöyryyttävä. Kuten edellisessäkin tekstissä kirjoitin, etenkin pojalle voi olla äärimmäisen nöyryyttävä jos joku tulee puolustamaan - se on helppo tulkita viestiksi säälistä, ja sääliä varmaan harva haluaa itseään kohtaan tunnettavan. Suurin osa oppilaista ei kertakaikkiaan voi aktiivisesti puolustaa kiusattua vaikka kuinka haluaisivat, ja sellaisen vaatiminen heiltä on täysin turhaa syyllistämistä. Kaikilta oppilailta voi ja kuuluukin vaatia sitä, etteivät he mene mukaan kiusaamiseen, mutta on täysin kohtuutonta vaatia, että oppilas joka ei voi tilanteelle mitään, yrittäisi puolustaa kiusattua. Puolustajan täytyy olla oikea henkilö - kuka tahansa ei voi sitä tehdä onnistuneesti, vaikka kuinka haluaisi. Parasta puolustamista onkin se, että kohtelee kiusattua täysin normaalisti ja ystävällisesti, ottaen tämän huomioon samalla tavalla kuin kaikki muutkin. 

Minä itse olen ollut kouluaikoinani sekä kiusattu, kiusaaja että puolustaja. Varsin mielenkiintoiset yhdeksän vuotta.

2 kommenttia:

  1. Jos kiinnostaa lukea vertaisryhmän vaikutuksesta lapsen/nuoren kehitykseen niin kannattaa lukea Judith Harrisin kirja kasvatuksen myytti, aiheutti ilmestyessään aika paljon keskustelua ja siinä tuodaa esiin juuri aikuisten merkityksen vähäisyys lapsien ja nuorien kasvatuksessa. Vertaisryhmällä on huomattavasti isompi rooli kuin vanhemmilla tai koululla, ja siksi tämä vertaisryhmän ulkopuolelta tuleva vaikuttaminen ei oikein toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, pitää varmaan lukea. Kiitos vinkistä :)

      Poista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.