torstai 31. heinäkuuta 2014

Suvaitsevaisuutta a´la Hakkarainen

Koulumaailman suurimpia mysteereitä on, että miksi sitä koulukiusaamista on, vaikka lähes joka ainoa oppilas kertoo kysyttäessä vastustavansa kiusaamista? Oppilaat ovat innolla mukana KiVa-tunneilla ja tukioppilaiksi on pitkä jono pyrkijöitä. Lapsille ja nuorille opetetaan että jos havaitsee kiusaamista, kiusattua pitää puolustaa, ja he myös vakuuttavat tekevänsä näin. Niin, miksi sitä kiusaamista on? Minulla taitaa olla paha tapa linkittää omiin teksteihini, se johtuu kirjoittamislaiskuudestani (=en jaksa kirjoittaa samaa romaania uudelleen, joten linkki on helpompi): Saamatonta suvaitsevaisuutta

Suurin osa ihmisistä on olevinaan suvaitsevaisia. Jos mennään kadulla kyselemään ihmisiltä, että vihaatko maahanmuuttajia/kehitysvammaisia/mielenterveysongelmaisia/lisää tähän mikä tahansa vähemmistö, niin kuinka moni vastaa että "joo, kyllä, minä vihaan niitä eikä niillä saa olla ihmisoikeuksia"? Ehkä pari uusnatsia, mutta suurin osa kyselyn kohteista vastaisi takuuvarmasti että "en tietenkään, en minä ole mikään rasisti, kaikki ovat yhtä arvokkaita" Kun luokassa opettaja kyselee kiusaamiseen liittyvistä mielipiteistä, vastaukset ovat aivan samanlaisia. 

Käsitys, että kiusaaja on sosiaalisesti taitamaton reppana, jolla on kurjaa kotona ja joka ei tule toimeen muiden kanssa ja sen takia räyhää, elää edelleen sitkeänä. Mutta se ei voisi mennä enempää pieleen! Kiusaajat ovat yleensä nimenomaan sosiaalisesti taitavia, suosittuja oppilaita joilla on opettajienkin silmissä hyvä maine. Kuten edellisessä tekstissä taisin kirjoittaa, moni koulukiusaaja on myös tukioppilas (huom. en todellakaan tarkoita että tukioppilastoiminta olisi sinänsä huono juttu tai että kaikki tai suurin osa tukioppilaista olisi kiusaajia!). Opettajan tai ulkopuolisen silmissä kiusaaja vaikuttaakin täysin kunnolliselta ja kiusaamisvastaiselta: hän on mukana kiusaamisen vastaisissa projekteissa, osallistuu innokkaasti KiVa Koulu-tunneilla yms. Mutta tuo sama henkilö kuitenkin haukkuu, syrjii, mustamaalaa, lyö, potkii, lyö jäkismailalla, lisää tähän lempikiusaamistekniikkasi sitä yhtä luokkalaista. Ja kiusaajat voivat olla todellakin taitavia - he osaavat selitellä asian opettajille niin, että syy kääntyykin kiusatun niskoille. Ja kiusaajillahan on yleensä paitsi sosiaalinen, myös lukumääräinen ylivoima - siinä voi olla kymmenen tyypin sana yhden tyypin sanaa vastaan. 

Ei suvaitsevaisuus ole sitä että ollaan kovaan ääneen mukana kiusaamisen, rasismin, yms. vastaisissa projekteissa. Se on sitä että oikeasti annetaan jokaiselle ihmiselle yhtälainen mahdollisuus riippumatta tämän erilaisuudesta. Se on sitä että kohdellaan häntä samalla tavalla kuin muitakin. Mutta valitettavasti aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, että suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä että erilaiset ja erikoiset ihmiset ovat okei, kunhan eivät tule kahtasataa metriä lähemmäs minua. 

KiVa Koulu ei ole todellista kiusaamisen vastaista toimintaa. Todellista kiusaamisen vastaista toimintaa on se, että oikeasti kohtelee koulussaan ja luokassaan myös niitä erikoisia ja syrjittyjä oppilaita tasaveroisina ihmisinä. Pienillä asioilla on oikeasti uskomattoman suuri merkitys. Parasta puolustamista on se, että kohtelee kiusattua täysin normaalina ja tasaveroisena ihmisenä. 

Minähän olen itsekin ollut sekä koulukiusattu että koulukiusaaja. Ja se kiusaaminen ajoittui itse asiassa tämän blogin alkuaikoihin, vuoden 2011 syksylle ja alkutalvelle. Se, että olin kiusaaja, kalvaa muistoissa vielä enemmän kuin kiusaaminen. Mutta kiusasinko minä sen takia että minulla olisi ollut vaikeaa kotona? En. Minulla on kutakuinkin niin hyvä ja turvallinen koti kuin voi olla ja hyvät suhteet molempiin vanhempiini, ja on aina ollut. Olinko minä sitten pelkuri, joka ei osannut kuin mennä massan mukana eikä uskaltanut panna vastaan? Olin kyllä pelkurimainen, mutta kyse ei ollut aivan tuollaisesta pelkuruudesta. Se kiusaaminen oli pienen mittakaavan mukaista - joka ei tarkoita että ei-niin-vakavaa, vaan pelkästään sitä että porukkaa oli hieman vähemmän. Muutama tyyppi muutaman kymmenen sijaan. En ollut pääkiusaajaa, mutten myöskään kannustajazombilauman jäsen, jotain siltä väliltä. Tiesin tekeväni väärin, mutten osannut lopettaa. Tuo syksy ja talvi saattoivat olla elämäni kauheimmat - pahemmat kuin ne kiusaamisvuodet. Mutta otin itseäni lopulta niskasta kiinni ja pakotin itseni lopettamaan kiusaamisen, ja pyysin tältä kiusatulta anteeksi. 

Tähän suvaitsevaisuus ja puolustaminen-asiaan liittyy myös eräs puoli, josta harvoin puhutaan: millainen on hyvää puolustamista? Parasta puolustamista on minun mielestäni, kuten jo aiemmin kirjoitin, se että kohtelee kiusattua ystävällisesti ja normaalisti (olettaen että "normaali" ei tarkoita vittuilua ja mulkoilua tms.). Mikä taas on huonointa mahdollista puolustamista? On vaikea sanoa yhtä tapaa, sillä kiusaamistapauksia ja niihin liittyviä ihmisiä on niin erilaisia. Mutta stereotyyppinen "rohkea puolustaja menee huutamaan kiusaajalle päin naamaa että lopeta, tuo ei tunnu kivalta tästä K. Kiusatusta!" ei toimi.

Hyvää tarkoittamalla voi saada aikaan pahaa tahtomattaan. Tuo ylläkuvailtu tilanne on sellainen, jota aikuiset koulussa tuppaavat usein tyrkyttämään mielikuvaksi puolustamisesta, mutta tuollainen ei auta mitään. Etenkin pojalle se, että häntä tullaan puolustamaan, voi olla nimenomaan erittäin nöyryyttävä kokemus - sanon tämän itse kyseisen sukupuolen edustajana, että ehkä viimeisimpiä asioita mitä toivoisin (minuahan ei ole kiusattu useaan vuoteen mutta oletetaan teoreettisesti että asia on toisin) on, että minua säälittäisiin ja puolustettaisiin. Kiusatun oikeanlainen puolustaminen voi olla ulkopuoliselle hyvin vaikeaa tai jopa täysin mahdotonta. Tämän takia KiVa Koulun eräs pääidea, eli "hiljaisten oppilaiden" kääntäminen kiusaajaa vastaan ei oikein toimi käytännössä. Kiusaamisen vastaiset toimenpiteet pitää kohdistaa suoraan kiusaajaan. Ja ne toimenpiteet eivät saa olla tyyliä jälki-istunto ja puhuttelu, vaan tyyliä koulun vaihto ja tarvittaessa rikosilmoitus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.