perjantai 13. kesäkuuta 2014

Asperger ja kiusaaminen

Kutakuinkin kaikki lienevät nykyisin kuulleet Aspergerin syndroomasta. Mutta kuitenkin, vain hyvin harva tuntuu tietävän, mitä se oikeasti tarkoittaa. Aspergerin syndrooma elää nousevaa julkisuuskauttaan, eikä juuri mikään sen saama julkisuus ole ollut positiivista. Kun selailee aspergeriin liittyviä nettikeskusteluita, on hyvä tietää että suurin osa siitä, mitä kyseisestä syndroomasta niissä väitetään, on kauniisti sanottuna potaskaa. Muutamia faktoja näin tekstin pohjatiedoiksi. Tai voit myös lukea asiasta Wikipediasta. Aspergerin syndroomasta kirjoitettiin ensimmäisen kerran 1920-luvulla, mutta tunnetummaksi sen teki itävaltalainen lastenlääkäri Hans Asperger (jonka mukaan oireyhtymä on siis nimetty), 1940-luvulla. Huolimatta siitä, että oireyhtymä on tunnettu näinkin kauan sitten, on diagnooseja ryhdytty antamaan Suomessa vasta viime vuosikymmeninä.

Aspergerin syndroomasta tiedetään itse asiassa yllättävän vähän - se ei ole sama asia kuin autismi, mutta se on diagnoosiluokituksissa nimikkeen "Autismin kirjo" alla, (kuten myös mm. ADHD EDIT: korjattu virhe: ADHD EI kuulu Autismin kirjoon!) Asperger-henkilöillä on ADHD yleisemmin kuin muilla, mutta ADHD:lla ja Aspergerilla ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään yhteistä. Kaikkien "Autismin kirjon" häiriöiden skaalassa Asperger sijoittuu lievimpään päähän, kun taas toisessa päässä ovat vaikeat autistiset häiriöt.

Mikä Aspergerin syndrooma oikeastaan on, siitä kiistellään. Se ei ole kuitenkaan sairaus eikä kehitysvamma, vaikka tuhat ja yksi nettineropattia niin koettaakin varsin usein kanssakeskustelijoitaan sivistää. En tiedä, mikä tällä hetkellä on virallinen kuvaus: "häiriö", "neurobiologinen poikkeavuus" (tämä lienee tällä hetkellä paras termi) vai "persoonallisuustyyppi". Yleisimpiä aspergeriin liittyviä harhaluuloja on, että asperger-henkilöt olisivat empatiakyvyttömiä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä aspergerin syndroomaiset tuntevat empatiaa yhtä paljon (tai joidenkin tutkimusten mukaan jopa enemmän) kuin normiväestö - kysymys on siitä, etteivät he osaa välttämättä näyttää tunteitaan eivätkä tulkita oikein muiden ihmisten tunteita. Syndroomaan liittyy usein aistiyliherkkyyttä ja erityisiä mielenkiinnonkohteita, joihin aspergerit paneutuvat usein todella antaumuksellisesti. Tällainen erityismielenkiinnonkohde voi olla kutakuinkin mikä tahansa alkaen junien aikatauluista vaikkapa kitaran soittoon. Asperger-ihmisillä on yleensä erittäin vahva moraali ja he pyrkivät erittäin lujasti oikeudenmukaisuuteen. Asperger-ihmisillä on usein myös eriasteisia pakko-oireita, mutta ei välttämättä. Pakko-oireinen häiriö on lisäksi ihan oma juttunsa, ja sitä esiintyy paljon myös normiväestöllä. Asperger on synnynnäistä, eikä se johdu millään lailla kasvatuksesta, kotitaustasta yms. Siitä ei myöskään voi "parantua", eikä sitä voi saada myöhemmällä iällä, vaan se on osa ihmistä alusta alkaen.

Ei voi riittävästi korostaa sitä, että aspergerin syndroomaisten henkilöiden välillä on valtavia - ja tarkoitan todellakin valtavia - eroja. Jotkut aspergerit voivat olla muiden silmissä totaalisia kummajaisia, kun taas joillakin ei syndroomaa arvaisi olevankaan.

Mutta sitten itse kirjoitukseni aiheeseen: Aspergerin syndrooma ja kiusaaminen. Ei liene yllätys, että Asperger-henkilöt joutuvat erittäin usein kiusaamiseksi kutsutun väkivallan kohteeksi. Itse tiedän koulustani muutaman Asperger-ihmisen, ja he ovat kaikki joutuneet kiusatuiksi. Mistä se johtuu?

Asperger-henkilöt ovat etenkin lapsina usein silmiinpistävän erilaisia käyttäymiseltään. Sanon taas, että ehkä suurin ongelma kouluväkivallan kitkemisessä on se, että ei kerta kaikkiaan haluta ymmärtää, että lapset ja nuoret osaavat olla ihan perhanan julmia. Typeriä, ilkeitä ja julmia. Muistelkaapa ihmiset oikeasti kouluaikojanne ja kertokaa rehellisesti - muistatteko sieltä jonkun todella erikoisen henkilön? Käyttäytyi oudosti, puhui oudosti, näytti oudolta, mitä vain. Kertokaapa miten häntä kohdeltiin.

Ja Asperger-henkilö on helppo kohde kiusaamiselle: he ovat usein huonoja lukemaan asioita "rivien välistä" ja hahmottamaan sosiaalisia kiemuroita. Ja "koulukiusaaminen" on väkivaltaa, joka on ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö. Juuri tämä tekee tilanteesta painajaismaisen niin sanotusti normaalillekin lapselle: kuvitelkaapa millainen se on Asperger-lapselle.

Muistatte/tiedätte kai tämän Helsingin Sanomissa vuoden 2013 helmikuussa ilmestyneen jutun: Liittyykö Aspergerin oireyhtymä koulusurmiin? Myönnän, että mieleni tekisi tirpaista tämän artikkelin vääntänyttä neropattia leukaperiin jollakin kovalla. Tästä jutunpökäleestä nimittäin alkoi sellainen paskamyrsky että huh huh. Artikkeli ei ole hyvä - siinä on useita isoja asiavirheitä (ja se on mielestäni aika huonosti kirjoitettu) - mutta itse artikkeli on parempi kuin sen otsikko. Mutta ikävä kyllä juuri otsikko on se, joka jää Hesaria puolisilmällä joko netissä tai kahvipöydässä selailevan perusihmisen mieleen, ja se otsikko kuuluu, kuten yllä lukee, että liittyykö Aspergerin oireyhtymä koulusurmiin. Kuten jokainen ns. keltaiseen lehdistöön tutustunut tietänee, niin se kysymysmerkkihän on usein otsikossa lähinnä näön vuoksi, ettei lehteä haastettaisi oikeuteen tai jotain muuta ikävää tapahtuisi. Ja Pertti Peruslehdenlukija tietää tämän - tämän vuoksi tuo otsikko pinttyy hänen aivoihinsa muodossa "Aspergerin syndrooma liittyy koulusurmiin"

Pitää mainita että suomalaisilla kouluampujillahan EI ole todettu Aspergerin syndroomaa, eikä myöskään tuossa jutussa mainitulla Lanzalla. Lanzan kohdalla sitä ainoastaan epäillään, mitään varmuutta ei ole - Auvisen tai Saaren kohdalla sitä ei tietääkseni ole edes epäilty.

Jos Aspergerin syndrooman omaava ihminen syyllistyy kouluampumiseen, uskoisin tarinan olevan todennäköisesti tällainen: Anonyymi Asperger tulee pahaa-aavistamattomana kouluun seitsemänvuotiaana. Erikoisena hän joutuu luonnollisesti luokkansa henkisen, fyysisen ja sosiaalisen terrorin ja väkivallan kohteeksi (tätä kutsutaan siis kiusaamiseksi). Tällainen terrori ja väkivalta ihan oikeasti musertavat ihmisen: yhdeksänvuotisen kärsimyksen päätteeksi Anonyymi on täysin poikki. Sosiaalisuus on Asperger-ihmiselle muutenkin vähän hankalaa: kukaan ei tunnu ymmärtävän häntä. Anonyymi alkaa pahan olonsa takia oireilla tavalla tai toisella, ja koska muutakaan ei keksitä, hänet lähetetään terapiaan tai vastaavaan. Terapeutiksi tulee joku ammattitaidoton, ja Aspergeristä mitään ymmärtämätön kyynikko, joka ei keksi muuta ratkaisua kuin tunkea Anonyymi täyteen erinäisiä lääkkeitä. Lääkkeet saattavat auttaa masennukseen, mutta eivät ne poista Anonyymin ongelmia: ihmiset kiusaavat häntä, ystäviä ei ole, seurustelusuhteita ei synny, opiskelu ei ota sujuakseen, Anonyymi alkaa vetäytyä enemmän ja enemmän neljän seinän sisään. Hän on kokenut vuosikaudet raakaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, on täysin vailla ystäviä, mielenterveys heittelee ja pahasti, kukaan ei ymmärrä (ja toisin kuin jonkun angstaavan perusteinin tapauksessa, tällä kertaa kukaan EI ihan oikeasti ymmärrä). Hän alkaa harkita itsemurhaa. Mutta...miksi tappaisin itseni...tai vain itseni? miettii Anonyymi. Eivätkö Anonyymin tuskaan olekin syyllisenä juuri ne kusipäät, jotka yhdeksän vuotta kiusasivat häntä? Ovat. Anonyymi päätyy lopulta siihen, että menee pamauttamaan kiusaajansa pois päiviltä, ja lopuksi tekee saman itselleen. 

Mistä tämä kaikki johtui?
Hmm...voisiko kyseessä olla kymmenvuotinen raaka väkivalta, sosiaalinen eristäminen, pollan entistäkin sekaisemmin pistävät lääkkeet..?
Ei, kyllä sen on pakko olla se Aspergerin syndrooma.

Ylläoleva tarina ei ole tositarina, vaan päästä keksitty, mutta veikkaan että Asperger-surmaajat (jos heitä nyt on) ovat kutakuinkin tuollaisia tapauksia. Ja tarinan pointti on tämä: tuo kaikki olisi voitu helposti välttää. Miten? Siten, että Anonyymiä ei oltaisi kiusattu koulussa. Suurin osa hänen ongelmistaan ei johtunut Aspergerin syndrooman piirteistä itsestään, vaan siitä miten muut häntä niiden takia kohtelivat. Jos häntä oltaisiin kohdeltu oikein, olisi hän säästynyt tuolta kaikelta - ja lisäksi oltaisiin säästytty parilta ruumiiltakin.

Tuon jos vielä joku selittäisi kaikille niille lukemattomille ääliöille, jotka toiminnallaan tuhoavat ihmisen elämän jo koulussa.

EDIT: Korjattu eräs virhe tekstissä, eli ADHD EI siis ole osa autismin kirjoa. Taas nähtiin, että netissä kannattaa suhtautua erittäin epäilyksellä kaikkeen mitä näistä asioista puhutaan. Koskee myös tätä blogia.

14 kommenttia:

  1. Kun mä olin 1-2. luokilla nii meillä oli yks poika luokalla, joka oli vähän outo, vähän pyyöree, puhu vähän oudosti, ja käyttäty muutenkin oudosti. Kiinnitin siihen huomiota oikeesti vasta sen jälkeen kun näin sitä parikertaa yhen kaverin luona joskus 4. luokalla. Mä luulen et se oli jotenki kehitysvammainen, tai jotain, sitä kiusattiin ihan hirveesti koulussa. Opettajat ei tykänny siitä koska sei ei oppinu ihan yhtä nopeesti ku muut ja oli aina jäljessä tai oli läksyt tekemättä, mä muistan kui opettaja aina välillä kovaan ääneen sano luokan edessä että tasko sulla on läksyt tekemättä, luokan pojat vaa nauro. Sit jos se sano joskus kiusaajille jotain takasin, haukku niitä takasin, niin siitä kerrottiin opettajalle ja opettaja toru kuinka ei saa haukkua muita. Mua vähän harmittaa miten en osaunnu nähdä kiusaamista vielä siinävaiheessa. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1.-2. luokalla (eli 7-9 vuotiaana noin) ei välttis huomaa tuollaista. Ei voida olettaa, että tuon ikäinen lapsi osaisi toimia oikein tai tunnistaa kiusaamisen - ja juuri tämän takia olisi niin tärkeää että koulun aikuiset osaisivat! Uskomatonta että opettajat kehtaavat käyttäytyä noin (tai no, ehkei niinkään uskomatonta, ikävä kyllä).

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouluampujiahan on usein (mutta ei aina) kiusattu, ja asperger-henkilöt joutuvat usein kiusatuiksi. Jos tällainen henkilö syyllistyy ammuskeluun, syynä ei siis ole se syndrooma itse vaan se kiusaaminen. Tällainen asia tuntuu olevan vaikea käsittää, vaikka se on oikeastaan aika ilmiselvää.

      Vau, violetit hiukset?

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm...itse en ole tuollaisesta kuullut, en ole näihin argumentointivirheisiin sun muihin perehtynyt, mutta kuulostaa kyllä ihan uskottavalta. Heh, en usko että Suomessa on kreationisteja käytännössä lainkaan. Suurin osa kristityistä ei ole kreationisteja.

      Toivottavasti paskamyrsky ei ole kovin suuri. Violetit hiukset on kyllä uskoakseni aika kivan näköiset.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään! Hesarissa julkaistaisiin varmaan juttu: "Liittyykö ADHD koulusurmiin?". Tai sitten "Liittyykö Manic Panicin violetti ja punainen hiusväri koulusurmiin?" Viilaan ehkä pilkkua (ja eksyn aiheesta) mutta kreationisti siis uskoo että Jumala loi maailman sellaiseksi kuin se nykyään on, eikä mitään dinosauruksia yms. ole ikinä ollut. Ehkä 1 prosentti kaikista kristityistä on kreationisteja. Loput sitten uskovat että Jumala loi maailman 13 miljardia vuotta sitten vai mites se olikaan ja että tiede on myös oikeassa.

      Helsingin Sanomat 34.13.2020:
      "Liittyvätkö Corn Flakes-murot koulusurmiin"?
      Randomikaupungin koulusurmien jälkeen on esille noussut asia, jonka esille ottamista monet ovat pitäneet kiusallisena, peläten sen leimaavan ihmisiä. Tutkimuksissa on selvinnyt, että Randomikaupungin lukioamisperuskoulussa useita ihmisiä ampunut ja sitten itsemurhan tehnyt Kalle Kukalie oli syönyt aamiaiseksi Corn Flakes-muroja.
      Yllättäen tällaista keskustelua on käyty myös aiemmni - tosin vain asiantuntijoiden piirissä.
      On nimittäin ollut tiedossa, että useat muutkin kouluampujat ovat syöneet usein aamiaiseksi Corn Flakes-muroja. Ovatko Corn Flakes-muroja syövät ihmiset siis turvallisuusuhka?

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Muuten hyvä, mutta ADHD ei kuulu Autismin kirjoon, Asperger kylläkin. Toki molemmat ovat neuropsykiatrisia poikkeavuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Anonyymi, olet oikeassa. Itse olin tuohon tekstiin virheellisesti kirjoittanut, että ADHD kuuluisi siihen. Nyt asia on korjattu. Ja pilkkua viilatakseni (taas) niin ADHD tai Asperger eivät kumpikaan ole sairauksia.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.