sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Opettajan vaikutusvalta (Olli Olematon)

Kun koulukiusaamisesta puhutaan, kysytään tietysti aina, että mitä pitää tehdä jos tulee kiusatuksi. Vastaus on luonnollisestikin, että kerro aikuiselle. Joko vanhemmille tai opettajille. Opettaja on tärkeässä asemassa kiusaamisen lopettamisen kannalta - ja koulullahan on Suomen lain mukaan velvollisuus taata oppilaan turvallisuus koulussa. Opettajan on siis pystyttävä puuttumaan kiusaamiseen. Mutta olennainen asia sen kiusatun oppilaan kannalta ei ole, mikä on opettajan velvollisuus lain mukaan vaan se, mitä hän oikeasti pystyy tekemään kiusaamisen lopettamiseksi. Ja yleensä vastaus on että ei mitään. 

Tämä riippuu tietystikin paljon siitä, millainen opettaja on kyseessä. Jos kyseessä on oppilaiden kunnioitusta nauttiva kova teknisen työn opettaja, tuloksia saattaa tullakin, jos taas nössö englanninmaikka, tuloksia ei tasan tule (lainaan tässä ulkomuistista erästä juttua, en nyt muista mitä). Ja merkitystä on myös sillä, millaista kiusaaminen on, kuinka pitkään se on jatkunut ja millaisia tyyppejä pääkiusaajat ovat. Mikäli kiusaaminen ei ole jatkunut kovin pitkään, kiusaamiseen on helpompi puuttua - tässä tapauksessa se kovis teknisenmaikka saattaisi onnistua, mikään nössö enkunope ei tässäkään tapauksessa. Ja tämä siis siinä tapauksessa, että kiusaamista ei ole tapahtunut kovin pitkään eikä se vielä ole ehtinyt pinttyä vakiintuneeksi osaksi oppilaiden elämää.

Ja taas tullaan tähän kiusaamisen kitkemisen perusongelmaan: aikuiset eivät kerta kaikkiaan tunnu näkevän metsää puilta. Itse vielä ikävä kyllä peruskouluikäisenä olen usein kuullut kiusaamistapauksista omassa koulussani - olen kirjoittanutkin siitä eräästä, jossa olin itsekin mukana - nimittäin kiusaajana. Ymmärsin toimivani väärin ja lopetin suhteellisen nopeasti ja pyysin anteeksi tuolta henkilöltä. En itse ollut missään vaiheessa kyseisen tyypin pääkiusaajia, joten hänen kiusaamisensa ei siihen loppunut. Puolustin häntä (itse asiassa olin puolustanut häntä jo aiemmin, alakoulussa, jossa häntä jo silloin kiusattiin, itsestäni tuli kiusaaja vasta yläasteen ihanaan halinallemaahan siirryttäessä) ja kerroin kiusaamisesta myös koulun aikuisille. Arvatkaa kolme ja puoli kertaa, auttoiko se. Olinhan minä kertonut jo ala-asteella - ja seurauksena siitä minä jouduin hankaluuksiin eikä asialle tehty yhtään mitään.

Tuossa tapauksessa, ja samoin kaikissa muissakin tapauksissa, joista olen kuullut - opettaja on puhunut luokan edessä parista tapauksesta, jotka ovat tapahtuneet toisilla luokilla, ja joihin liittyviä henkilöitä en tunne - on ollut tuo sama ongelma - ei käsitetä, ettei se kiusaaminen ole vain tekoja, se ei ole vain lyömistä ja hakkaamista, ei vain törkeätä haukkumista, joka aikuisten maailmassa ylittäisi kunnianloukkauksen kynnyksen niin että viuhahtaisi, se ei ole vain tavaroiden rikkomista ja varastamista, se ei ole vain kehotuksia tappaa itsensä (ei onneksi todellinen esimerkki omasta elämästäni, mutta monen muun kohdalta kyllä). Se on tilanne, joka on päällä koko ajan - tilanne, jossa yksi ihminen on vailla ihmisoikeuksia. Tai siis kyllähän hänellä lain mukaan on oikeus saada käydä koulunsa rauhassa, mutta se nyt on yhtä tyhjän kanssa. Ja tästä takaisin tuohon opettajien vaikutusvalta-asiaan.

Niin, opettajan mahdollisuudet puuttua kiusaamiseen ovat parhaat - tai oikeammin sanottuna niitä on käytännössä vain silloin - kun kiusaamista on ollut vain jonkin aikaa. Tällöin siitä ei vielä ole tullut normaali osa oppilaiden elämää - siis tuo tilanne, jossa yksi on vailla ihmisarvoa, ei ole vielä ehtinyt täysin käyntiin. Sillä se kiusaaminen on sosiaalinen ilmiö - se on ennen kaikkea sosiaalista väkivaltaa. Vaikka siihen kuuluisikin oleellisena osana sekä fyysinen että muunlainen henkinen väkivalta. Siitä tulee luokan ja koulun oppilaille yhtä normaali osa arkea kuin hampaiden pesusta. Ja juuri tuo on se syy, miksi tämä ''kiusaamiseksi'' kutsuttu terrori on niin hirvittävää - sitä ei kerta kaikkiaan pääse pakoon. Tai no pääsisi, olemalla menemättä kouluun mutta sehän ei ole mahdollista, kouluun on mentävä vaikka olisi pelko että siellä lähtee henki.

Ja sitten, kun kiusaaminen on ehtinyt tulla normaaliksi osaksi tervettä, turvallista ja rauhallista arkea, opettajan mahdollisuudet puuttua siihen alkavat kadota. Ja jos opettajalla ei ole luonnollista auktoriteettia, niitä ei ole alun alkaenkaan. Opettajilla ei ole valtuuksia tehdä juuri mitään, ja tämän oppilaat tietävät oikein hyvin. Joten ainoa keino, jolla opettaja oikeasti voisi vaikuttaa oppilaiden väliseen kiusaamiseen, olisi se että hänellä olisi sitä luonnollista auktoriteettia, että hän nauttisi aitoa kunnioitusta oppilaiden keskuudessa. Mikäli sitä ei ole, ei hän voi tehdä yhtään mitään. Laki velvoittaa opettajaa puuttumaan kiusaamiseen ja samalla estää häntä puuttumasta siihen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.