perjantai 28. helmikuuta 2014

Laihduttasit vitun läski, osa 2, taikka Mitä koulukiusaajat pohjimmiltaan ovat, osa 2

Laihduttasit vitun läski käsitteli erästä tärkeää asiaa, sekä erästä yleisintä kiusaamisen ''syytä''. Kuten otsikostakin voinee päätellä, se on ulkonäkö. Itse asiassa olen aika varma, ettei se ulkonäkö ole juuri koskaan se varsinainen syy, miksi jotkut paskiaiset rupeavat terrorisoimaan viatonta ihmistä (tätä kutsutaan ''kiusaamiseksi'', ihan selvennykseksi), vaan pikemminkin ase tuota terrorisoinnin uhria vastaan. Etenkin tytöille - enkä väitä etteikö pojillekin - ulkonäkö voi olla ihan oikeasti elämän ja kuoleman kysymys. Mikä puolestaan selittää, miksi se on niin hyvä ase kiusattuja vastaan. 

Mitä iloa ihminen saa siitä että haukkuu ja kritisoi toisen ulkonäköä? Tai, jos ulkonäön kritisoiminen on osa laajempaa terrorisointi-väkivaltaoperaatiota (''kiusaamista'') niin mitä iloa hän saa siitä terrorisoimisesta, henkisestä väkivallasta? No, tässä kohtaa kuka  tahansa kiusaamisasioita tutkinut sanoo joko että kyse on siitä, että nuori purkaa omaa pahaa oloaan toisiin (perinteinen ''ymmärretään kiusaajaa"-selitys) tai sitten että nuori ei ymmärrä aiheuttavansa pahaa, vaan luulee sitä harmittomaksi vitsiksi. Tai sitten, että nuori kiusaa muiden mukana, koska ei uskalla vastustaa ryhmän painetta (perinteinen "se oli ryhmä"-selitys). 

Noista väitteistä jokainen on ihan puhtaasti sellaisenaan kiltisti sanottuna päin puuta, mutta jokaisella niistä on taustallaan jotakin todellista. 


Väite 1.  ''Kiusaaja kiusaa, koska hän purkaa pahaa oloaan muihin.'' Tämä on se tyypillinen ajatusmalli. Koska tuo lapsi/nuori kiusaa, hänellä itsellään täytyy olla paha olla. Ehkä hänellä on huonot kotiolot? Ehkä hänellä on muusta syystä vaikeuksia? Ehkä heillä on huono itsetunto? Ehkä häntä itseään on kiusattu? Tämä ei vaan ole totta. Ainakaan yleensä. Suurin osa kiusaajista on normaaleista perheistä ja heillä on erittäin hyvä itsetunto, ja he ovat suosittuja. En kuitenkaan sano, etteikö kiusaajalla voisi olla paha olo. Uskon kyllä, että näinkin voi olla, eikä se ole lainkaan lohduttavaa, päin vastoin: 


Mutta entäs jos oma lapsi onkin se, joka kiusaa?
Kysymys on Pajamäen mukaan hyvä.
– Yleinen käsityshän on, että lapsi, jolla on kotona kaikki hyvin, ei kiusaa toista.
–  Silti tällainenkin lapsi voi olla mukana kiusaamistilanteissa varsinkin silloin, jos kiusaamiseen osallistuu koko ryhmä, ei vain yksi tai kaksi oppilasta.
– Tähän käytökseen vanhemmat voivat puuttua puhumalla lapsen kanssa siitä, miltä kiusatusta tuntuu ja millaisia seurauksia kiusaamisesta on. Lapsi ei tätä välttämättä ole ajatellut.
Osa kiusaajista sen sijaan purkaa kiusaamisella omaa pahaa oloaan.
          Tällöin kiusaaminen voi saada jopa hyvin sadistisia piirteitä.

Niinpä. Lapset ja nuoret eivät aina ole lainkaan sellaisia, jollaisina heidät halutaan nähdä. Ja sanon tämän täysin tietoisena siitä että olen itsekin nuori.

Väite 2. ''Kiusaaja ei ymmärrä kiusaavansa.'' Eli hän ei ymmärrä, että hänen tekonsa ja sanansa satuttavat muita. Tämä saattaa itse asiassa olla tottakin joissakin tapauksissa - nimittäin nälvimisessä, semmoisessa toiminnassa jota harjoittavat varsinaisten kiusaajien sijaan kannustajat ja vahvistajat. Mutta kun kiusaamisessa on oikeasti kyse systemaattisesta terrorista, ei voida sanoa etteivätkö kiusaajat oikeasti käsittäisi sitä. Toinen asia on sitten ne Zorro Perus-Zombit jotka vittuilevat sille kiusatulle ihan sen takia koska se sattuu nyt vain olemaan niin outo tyyppi. Tai sitten ihan vain koska kaikki muutkin vittuilevat, jolloin se onkin ihan luonnollista.

Väite 3. ''Kiusaaja kiusaa, koska hän ei uskalla vastustaa ryhmän painetta.'' Ei, eivät kiusaajat vastusta ryhmän painetta - he luovat sen ryhmän paineen. Kiusaajat ovat hyvän itsetunnon omaavia ja suosittuja. Ne, jotka eivät uskalla vastustaa ryhmän painetta, ovat kannustajia ja vahvistajia.

Kuten olen aiemminkin kertonut, olen koulukiusatun lisäksi ollut lyhyen aikaa myös koulukiusaaja. Mistä siinä oli kyse? Eräs henkilö, joka ärsytti minua käytöksellään ja olemuksellaan, oli eräiden luokkalaisteni systemaattisen oloisen kiusauksen uhri. Minä töksäyttelin hänelle tahtomattani kaikenlaista ilkeää. Mikä pahinta (tai ehkei sittenkään) ymmärsin täysin toimivani väärin, olinhan itsekin ollut kiusattu. Miksi sitten kiusasin? En vain osannut lopettaa. Sanat karkasivat suustani - sanat, fyysistä väkivaltaa en koskaan käyttänyt, mikä ei vähennä syyllisyyttäni lainkaan, sillä henkinen väkivalta on aivan yhtä pahaa. Lopulta, muutaman kuukauden jälkeen otin itseäni niskasta kiinni, lopetin ja pyysin henkilöltä anteeksi. Hänen kiusaamisensa loppui myöhemmin kokonaan. 

Mihin ryhmään minä kuuluisin, tai olisin kuulunut ennen kuin minusta tuli puolustaja? Olisin luultavasti oikeassa paikassani kannustajien ja vahvistajien zombimassassa, sillä en missään vaiheessa ollut kiusaamisen pääfuhrereita. Onneksi en ole enää.

Mutta niin, kuten alussa totesin niin ulkonäkö on elämän ja kuoleman kysymys monille, etenkin tytöille. Tästä syystä sanon kaikille, etenkin pojille: älkää koskaan ikinä milloinkaan missään tilanteessa sanoko tyttöä rumaksi älkääkä herran tähden läskiksi! Tuollainen kommenti voi aiheuttaa paljon pahempaa tuhoa kuin sata lyöntiä. Jos jonkun henkilön ulkonäkö ei teitä miellytä, niin sitä ei tarvitse kertoa. Ja sama pätee yhtälailla poikiinkin - itse asiassa yhtään kenenkään ulkonäköä ei tarvitse kommentoida, muuten kuin positiivisesti. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.