torstai 30. tammikuuta 2014

Phoebe Princen tarina

Jos et ole kuullut Phoebe Princestä, niin hän oli Yhdysvalloissa asunut 15-vuotias tyttö, joka teki (yhtenä liian monista) itsemurhan kärsittyään kolme kuukautta harvinaisen brutaalista ''koulukiusaamisesta''. Phoeben tarina on taas niitä, jotka saavat ihmettelemään, että minkä hemmetin takia tuollaista kutsutaan aikuisten ihmisten toimesta ''kiusaamiseksi'', kun oikea termi olisi vähintäänkin ''väkivalta'' ja ''törkeä vainoaminen''. Täällä on jotakin suomenkielistäkin keskustelua aiheesta, suht vanhaa tosin.

Mistä siis oli kyse? Phoebe oli irlantilainen, mutta muutti Yhdysvaltoihin, South Hadleyhin Massachusettsiin, missä hän aloitti koulunkäynnin Haley South High Schoolissa. Ne jotka tunsivat Phoeben, ovat kuvailleet häntä ystävälliseksi, kauniiksi ja kaiken kaikkiaan meneväksi ja valloittavaksi persoonaksi. 


                                            Phoebe.


Tai no, eivät kaikki. Sean Mulveyhill, Kayla Narey, Austin Renauld, Ashley Longe, Sharon Chanon Velazquez ja Flannery Mullins vihasivat Phoebea omista syistään. 


                                          ''Ryhmä''


Ashley ja Kayla sen takia, että Ashley oli Seanin aiempi tyttöystävä, joka alkoi seurustelemaan Phoeben kanssa. Erottuaan Phoebesta myös Sean liittyi heihin. Myöhemmin Phoebe alkoi seurustella Austin Renauld-nimisen oppilaan kanssa toisesta koulusta. Kävi samoin kuin Seaninkin kanssa: Austinin aiempi tyttöystävä, Flannery ja hänen ystävänsä Sharon päättivät tuhota Phoeben. 

Austinin ja Phoeben erottua myös Austin liittyi Sharonin ja Flanneryn suunnitelmiin. 

Pian Ashleyn ja Flanneryn ''joukot'' kohtasivat. Mitä he päättivät? No, koulukiusaajamaisella pelkuruudella liittoutua, voidakseen paremmin tuhota Phoeben. Ja todellakin tuhota hänet. ''Ryhmä'' aloitti Phoeben terrorisoinnin aluksi pelkästään sanallisesti - ''irlantilainen huora'' kuultiin heidän suustaan usein. Nopeasti tämä ''ryhmän'' uljas operaatio eteni ja Phoeben rääkkäys muuttui fyysiseksi - hänet piiritettiin käytävillä, lukittiin kaappeihin yms. Kiusaaminen laajeni myös sosiaaliseen mediaan - Facebookiin ja Twitteriin ainakin. Phoebe sai jatkuvasti viestejä joissa ''ryhmä'' kehotti häntä tappamaan itsensä. Kiusaamiseen osallistui varsinaisen ''ryhmän'' lisäksi myös useita muita nuoria.

Kolmen kuukauden ajan ''ryhmä'' vainosi Phoebea joka ainoa päivä. Usein opettajien ja koulun henkilökunnan nähden. Useat oppilaat ja kaksi henkilökunnan jäsentä yrittivät keskeyttää Phoeben kiduttamisen. Phoeben äiti ja täti ottivat yhteyttä kouluun, peläten Phoeben turvallisuuden puolesta. Phoebe rukoili ystäviään kävelemään kanssaan luokkaan. Usein hänet kiusattiin itkemään. Koulun johtokunta ei tehnyt mitään. 

Millainen oli Phoeben viimeinen elinpäivä? 

''Ryhmä'' vainosi häntä koko päivän. He vaativat Phoebea tappamaan itsensä, kertoen että olisi parempi jos hän olisi kuollut. Phoebe nähtiin kävelemässä itkuisena kohti terveydenhoitajan huonetta, mutta hän palasi vielä luokkaan. Phoeben lähtiessä koulusta, ''ryhmä'' seurasi häntä autollaan ja heitteli häntä esineillä. Phoebe käveli kotiin ja hirtti itsensä. Hän oli 15-vuotias.

Ashley, Flannery, Sean, Austin, Kayla ja Sharon olivat kolmen kuukauden ankarien ponnistelujen jälkeen lopulta onnistuneet jalossa tehtävässään. 

Tämähän ei luonnollisestikaan riittänyt nuorille ja urheille SS-joukoille. Facebook-sivuilleen he kirjoittivat ''SUORITETTU'' - merkkinä siitä että tehtävä oli suoritettu. Phoeben muistoakin piti pilkata. Tanssiaisissa (jotka pidettiin kaksi päivää Phoeben kuoleman jälkeen) he matkivat hirttäytymistä ja pilkkasivat Phoeba, vitsaillen hänen kuolemastaan. 

Koulu aikoi peitellä Phoeben tapauksen, eikä rangaissut syyllisiä. Kaikeksi onneksi Darby O'Brien oli kuullut Phoeben itsemurhasta, ja kuuli myös että koulu aikoi painaa tapauksen villaisella. Darby otti yhteyttä Boston Heraldin kolumnistiin nimeltä Kevin Cullen. Cullen teki Phoeben tapauksesta jutun, jossa hän kertoi tämän tarinan. Hän halusi tuoda julkisuuteen vaietun totuuden kiusaajien voimasta, sekä herättää edes muutamia ihmisiä totuuteen. 

Darby O'Brien on jutun julkaisun jälkeen joutunut kärsimään seuraamuksista, mutta ei kadu päätöstään. ''Tämä on täysin munaton kaupunki, mutta minä aion jatkaa taistelua.''

Kaikeksi onneksi (mitä todennäköisimmin Cullenin ja O'Brienin ansiosta) myös oikeudessa alettiin kiinnostua tapauksesta. 


En tiedä tarkkaan, millaisia rangaistuksia Phoeben kuoleman aiheuttaneet saivat - ilmeisesti tekoon nähden suhteettoman pienet. Naurettavat suorastaan. 

Kovimman ja oikeudenmukaisimman rangaistuksen kiusaajat saivat julkisuudelta. Nimet ja kuvat pysyvät netissä kauan ehdollisten ja yhdyskuntapalvelujen päättymisen jälkeen.

Entä Phoeben kuolemaan johtaneen toiminnan sallinut koulu?

He maksoivat korvauksia, mutta eivät joutuneet varsinaiseen vastuuseen. 


          Ilta-Sanomat 28.12.2011

Kiusatun ja 15-vuotiaana hirttäytyneen koulutytön vanhemmat ovat sopineet oikeusjuttunsa kouluviranomaisia vastaan Massachusettsissa, Yhdysvalloissa.
South Hadleyn kaupungin kouluvirasto maksoi Phoebe Princenvanhemmille 225 000 dollarin eli runsaan 172 000 euron korvaukset. Asiasta sovittiin oikeussalin ulkopuolella, kertoo Fox News.

Vastineeksi vanhemmat suostuivat luopumaan kaikista muista vaatimuksistaan kouluvirastoa kohtaan.

Sopimusta koskevat asiakirjat julkistettiin tiistaina kansalaisoikeuksia ajavan ACLU-järjestön pyynnöstä.

Princen perhe muutti Irlannista siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Tyttö hirtti itsensä tammikuussa 2010, jouduttuaan luokkatoveriensa jatkuvan ja julman kiusaamisen kohteeksi. Kiusaaminen alkoi siitä, kun Prince oli käynyt treffeillä suositun pojan kanssa.

Tapauksen tutkinnassa selvitettiin oppilaiden osuutta Princen kuolemaan. Kuulustelluista viisi teki syyttäjän kanssa sopimuksen, jossa he myönsivät syyllisyytensä mutta välttyivät samalla vankeustuomiolta.

Tapaus herätti laajaa huomiota Yhdysvalloissa ja sai useat koulupiirit muuttamaan käytäntöjään kiusaamisen suhteen.

Kuten on aiemminkin todettu, niin hyvin halpa on nuoren ihmisen elämä. Naurettavaa.

Ja tässä kohtaa pitänee mainostaa vielä aiempaa kirjoitustani Saamatonta suvaitsevaisuutta. Siksi, että Phoebe tarinan kaltaiset tarinat kääntyvät ikävän usein itseään vastaan. Kuten tuossa kirjoituksessakin totesin, niin on helppoa surra toisella puolen maailmaa tapahtunutta, tai ennen kaikkea itselle tuntematonta henkilöä, mutta niin vaikeaa huomata (saati lopettaa) omassa lähipiirissä tapahtuva kiusaaminen. Suomen Kuvalehti.fi - Megafoni: Kivaa surra kiusattua.

Muistakaa, että vaikka Enkeli-Elisa paljastuikin huijaukseksi, Phoeben kaltaisia tarinoita löytyy Suomestakin. Ja vaikka kiusattu ei päätyisikään itsemurhaan, seuraamukset sekä hänelle itselleen että hänen läheisilleen voivat olla aivan yhtä pahat kuin jos hän tekisi. Tällaisia tarinoita löytyy sinunkin paikkakunnaltasi, usko huviksesi. Niitä löytyy sinun koulustasi. Kuka tietää, ehkä sinun luokallasi?

Ja tosiaan, ei tarvitse puhua itsemurhasta. Koulukiusaajat ja aikuisten piittamattomuus tai kyvyttömyys puuttua heidän toimintaansa voivat tuhota ihmisen muutenkin.

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Järkyttävää, tyttö parka ; (

    VastaaPoista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.