keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Miten käy, kun jäät aseettomana zombilauman keskelle?

Kuvitellaanpa seuraavankaltainen tilanne:

Olet loukussa valtavassa, oudossa, sokkeloisessa rakennuksessa. Kaikki ulko-ovet on naulattu umpeen ja eristetty sähköaidoilla. Ja vaikka ulos sattuisikin jollakin ihmeen kaupalla pääsemään, ei oikeasti pääse pakoon - ennen pitkää päädyt takaisin tänne. Ja mikä pahinta - zombien kuolonkankea örinä tuntuu kuuluvan joka puolelta. Aivan, koko paikka kuhisee verta himoitsevia eläviä kuolleita, eikä pakotietä tunnu olevan. Ikävä kyllä kyse ei ole Black Opsin zombiosuudesta, vaan tämä kaikki tapahtuu todellisuudessa. Nojaat huohottaen seinään ja yrittää tasata ajatuksiaan. Asetta ei ole - katseesi liikkuu hätäisesti ympäri suurta, kolkkoa huonetta, mutta et löydä mitään millä olisi edes mahdollisuuksia pärjätä loputtomalle elävien kuolleiden laumalle. 

Vaikka et tiedäkään, mistä suunnista zombit lähestyvät (koriseva örinä tuntuu kuuluvan joka ainoasta suunnasta) niin yhdestä asiasta olet varma - äänet lähestyvät. Avoimeen halliin seisoskelemaan jääminen olisi siis mitä ilmeisimmin itsemurha. Mutta...minne paeta? Noita verenhimoisia olentoja kun tuntuu olevan joka hemmetin sopessa tässä loputtoman tuntuisessa labyrintissa. Ensimmäisenä mieleesi tulee linnoittautua tyhjään huoneeseen odottamaan kunnes nyt lähestyvä raatojoukko on mennyt ohitse. Olet jo avaamassa ovea, kunnes mieleesi tulee - mitä jos ne jollakin ihmeellä huomaavat sinun olevan siellä? Ei se lainkaan mahdotonta ole - ja jos ne huomaavat, sinulla ei ole mitään tietä ulos, ja olet finito. 

Selvä, ei siis tyhjään huoneeseen. Tai...hetkinen? Tiedät, että joissakin huoneissa on panssarilla vahvistetut ovet. Niistä ei mikään zombijoukko tulisi läpi...ainakin ylemmässä kerroksessa taisi olla sellainen! Ja niissä huoneissa on myös ikkuna...olisiko pako mahdollista? Ja vaikkei olisikaan...tiedät siinä yläkerran huoneessa olevan elintarvikkeita - ainakin korppuja, leipää ja muuta vastaavaa, kenties muutakin - niillä pysyt ainakin hengissä jonkin aikaa, ja saat aikaa pohtia tilannettasi turvallisessa linnakkeessa. Kuka ties, vaikka tuon suuren huoneen loputtoman tuntuisista kaapeista ja hyllyistä löytyisi jotakin aseeksi kelpaavakin, jolla voisi puolustautua? Mutta aivan toinen asia onkin, pääsetkö sinä sinne? 

Päätät yrittää, ja juokset lähimpään portaikkoon tarkoituksenasi kiivetä ylempään kerrokseen. Mutta ennen kuin ehdit portaiden puoliväliinkään, sen yläpäähän ilmaantuu zombeja. Käännyt paetaksesi, mutta zombilauma laahustaa myös portaiden alapäähän. Olet loukussa, ja käsität ettei selviytymisen mahdollisuutta ole. Käyt viimeiseen taisteluun, mutta taistelun lopputulos on varma. Sorrut zombilaumojen alle ja olet mennyttä.


Miten tuossa tilanteessa olisi pitänyt toimia? Samaa asiaa pohtii päivittäin aivan liian moni koululainen. Kouluväkivallan, henkisen tai fyysisen tai molempien, kohteeksi joutuminen on asia, josta pois pääseminen ja toipuminen on hyvin, hyvin vaikeaa. Olkoonkin että suuri osa näiden lasten parissa työskentelevistä aikuisista tuntuu olevan sitä mieltä, että asia on ratkaistu ja pois työlistalta parilla puhuttelulla ja kenties sovittelulla? Aivan, sinä lupaat olla vähän nopeampi ja zombit lupaavat jättää joka toisen puraisun väliin. 


2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ja avainlause on "pieneen tilaan (eli kouluun) suljettuina". Eivät ne niin vaarallisia olisi jos niiden kanssa ei olisi pakko olla kuutta tuntia päivässä yhdeksän vuoden ajan lukittuna pienessä tilassa...

      Poista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.