sunnuntai 11. elokuuta 2013

Koulukiusaamiseen puuttumisen ongelmista

Koulukiusaamisesta on puhuttu ja sitä on yritetty kitkeä jo 70-luvulta saakka. Asiantuntijoiden ja tutkijoiden voimin. Miten on mahdollista ettei neljässäkymmenessä vuodessa oikeasti saada aikaan yhtään mitään? Syy on se, että kiusaamista tutkivilla ja sen kitkemiseen keinoja kehittelevillä ei ole juuri koskaan mitään käsitystä millaisesta asiasta on oikeasti kyse tai mitä pitäisi tehdä.  Vaikka asiasta puhutaankin paljon, itse asiassa koko ajan paljon enemmän, tuntuu että aika harva joka ei ole sitä itse kokenut tai nähnyt läheisensä kokevan sitä, oikeasti tajuaa kuinka vakava asia kiusaaminen on, tai mitä se oikeasti saa aikaan. Tai sitä, kuinka vaikea kiusaaminen on oikeasti saada loppumaan.  Ennen kaikkea koulukiusaamisen niin sanotuilta asiantuntijoilta tuntuu täydellisesti puuttuvan ymmärrys lasten ja nuorten maailmasta.

Lapsilla ei ole kykyä eläytyä kunnolla toisen ihmisen tunteisiin. Lapset eivät osaa kunnolla ajatella tekojensa seurauksia, eivätkä sitä tekevätkö he oikeastaan väärin vai oikein. Mitä luulette seuraavan, jos pari- kolmekymmentä tuollaista tapausta laitetaan istumaan samassa tilassa viitenä päivänä viikossa pahimmassa tapauksessa samassa porukassa yhdeksän vuoden ajan, ilman minkäänlaista valvontaa tai kuria? Lapset tai nuoret muodostavat sosiaalisen hierarkian. Tämän asian ovat jopa koulukiusaamista tutkineet onnistuneet huomaamaan, mutta siltikään ei tunnuta käsittävän mitä se oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että oppilaat muodostavat minidiktatuurin jonka johdossa ovat luokan suosituimmat oppilaat. Ai opettaja? Opettajalla ei ole oikeasti minkäänlaista sananvaltaa tahi kuria oppilaisiin. Siellä määräävät ne luokan suosituimmat oppilaat. Jotka ovat yleensä kiusaajia. Lapset osaavat ottaa hyvin nopeasti silmätikuikseen ne jotka ovat hiemankin poikkeavia. Ja niin koulukiusaamiseksi kutsuttu henkinen ja fyysinen väkivalta ja yleinen terrorisointi voikin alkaa. Mikäli se äityy kovin pahaksi voidaan pari kiusaajaa ottaakin jopa puhutteluun, minkä jälkeen kiusaaminen vain jatkuu heti kanslian ulkopuolella.

Juuri tuo äsken mainittu on KiVa Koulujen sun muiden pahin ongelma. Ne aliarvioivat lasten älykkyyttä aikalailla. Kiusaajat osaavat kyllä esittää katuvaa ja selittää lopettavansa ja parantavansa tapansa siellä reksin kansliassa, mutta todellisuus onkin jotain ihan muuta. KiVa Koulu on olevinaan jokin ihme, joka lopettaa koulukiusaamisen mutta loppujen lopuksi se on vain ’’sama luonnontuote, eri paketti.’’ Sen ongelma on juuri siinä, ettei sillä ole oikeasti mitään keinoja laittaa kiusaajia kuriin. On kyllä keskusteluja, KiVa-tiimejä sun muuta mutta aivan sama – entä jos kiusaajat yksinkertaisesti eivät lopeta? Ruotsissa on tähän ratkaisu – muistaakseni (voitte korjata jos muistan väärin) siellä kiusaajat tai muut häiriköt voidaan siirtää toiseen kouluun, vaikka vastoin vanhempien tahtoakin. Suomessa samassa tilanteessa joutuu koulua vaihtamaan kiusattu. Kyllä, se on aivan liian monessa tapauksessa ainoa keino saada kiusaaminen loppumaan. Tosin se kyllä voi hyvinkin jatkua myös toisessa koulussa, muttei aina. Mistä se kertookaan, että ainoa keino päästä kiusaamisesta on, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua? Ainakin siitä, että opettajat ja rehtorit, joiden pitäisi pystyä lopettamaan kiusaaminen (ja joilla on siihen myös lain mukaan velvollisuus!) ovat oikeasti totaalisen avuttomia. Tiedän pari tuollaista tapausta ihan omasta koulustani viimeisen vuoden ajalta.

Lisäksi minun mielestäni kiusaajia ymmärretään edelleen liikaa. Edelleen elää sitkeänä sellainen käsitys, että kiusaaminen olisi AINA seurausta kiusaajan omasta pahasta olosta. Tämä väite on hevonkukkua, sen on jokainen kiusattu varmaan tiennyt jo itsekin ja on se todistettu jo joissain tutkimuksissakin. Aiempi tekstiniaiheesta. En väitä etteikö kiusaajan paha olo voisi olla taustalla JOISSAIN tapauksissa, mutta suurimmassa osassa tapauksissa kyse lienee jostain aivan muusta. Jos kiusaamista lähdetään selvittämään siitä päästä, että on puututtava kiusaajan pahaan oloon ja tämän ongelmiin, yritetään takapuoli edellä puuhun. Näin myös siinä tapauksessa, että taustalla on ihan oikeasti kiusaajan paha olo, sekä tietenkin etenkin silloin kun kyse ei ole siitä. En tarkoita etteikö myöskin kiusaajien ongelmiin pitäisi voida puuttua ja heitä auttaa, mutta kiusaamistapausta selviteltäessä on aina lähdettävä siitä että kiusattu on uhri ja kiusaaja rikollinen. Niitä kiusaajan mahdollisia ongelmia voidaan sitten selvitellä ihan erikseen jossain muualla.


Pahin ongelma kiusaamisen kitkemisessä on kuitenkin nimenomaan se, etteivät aikuiset oikeasti tahdo ymmärtää, miten ilkeitä ja julmia lapset ja nuoret ihan oikeasti osaavat olla. Eivätkä sitä miten julma paikka se nuorten maailma oikeasti osaa olla. Ennen kuin tämä asia ymmärretään, ei kiusaamisen kitkemisestä tule yhtään mitään. Kaikki KiVa Koulut sun muut ovat loppujen lopuksi vain sananhelinää, joilla saadaan ehkä lopetettua pari yksittäistapausta, mutta eivät ne mitään oikeasti muuta. Mikä sitten muuttaisi? Näin alkuun ainakin paljon suuremmat toimintavaltuudet ja ihan hemmetin paljon parempi koulutus opettajille, koulukiusaamisen määrittely rikokseksi (tässä asiassa on jo edistystä) sekä oppivelvollisuuden muuttaminen alkamaan samaan aikaan rikosoikeudellisen vastuun kanssa. Koulukiusattuna (entisenä tai nykyisenä) on erittäin turhauttavaa lukea jatkuvasti uutisia, joissa ’’asiantuntijat’’ toistelevat uudestaan ja uudestaan asioita, jotka ovat olleet jokaiselle kiusatulle itsestäänselvyyksiä ties kuinka kauan. Tai oikeastaan noita itsestäänselvyyksiä toistellaan vain silloin kuin ei vain puhuta täyttä soopaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.