lauantai 15. kesäkuuta 2013

Mitä koulukiusaajat pohjimmiltaan ovat?

Mitä he hakevat käytöksellään? Uskaltaisin väittää että kiusaajia on ainakin kahdenlaisia - niitä, jotka ovat ilkeitä, ehkä jopa suorastaan sadistisia ihmisiä, jotka nauttivat muiden ihmisten manipuloimisesta ja rääkkäämisestä. Nämä ovat niin sanottuja pääkiusaajia.

Lisäksi on sellaisia, jotka menevät mukaan kiusaamiseen heikkoutaan, koska ovat itse liian luusereita vastustaakseen. Itse olen ollut noin puolen ajan tällainen kiusaaja, ja häpeän sitä luullakseni loppuikäni.

Tai itse asiassa en ole ollut ihan puhtaasti tuollainen. En ollut pääkiusaaja enkä myöskään aivan puhtaasti kannustajakaan. Meidän kaveriporukassa oli yksi tyyppi, joka oli aika hiljainen ja syrjään vetäytyvä. En ollut tuntenut häntä kovin kauaa, mutta ilmeisesti häntä on kiusattu enemmän tai vähemmän koko kouluikänsä. Itse en ala-asteella ollut hänen kanssaan juurikaan tekemisissä. En kiusaajana enkä puolustajanakaan. Ala-asteella olin itse aika pahasti ja pitkään kiusattu, ja minulla oli tarpeeksi tekemistä pitääkseeni itseni hengissä, joten en tuolloin ikävä kyllä vielä huomioinut häntä ja hänen kärsimystään kovinkaan paljon, hyvässä tai pahassa.

Kun menimme yläasteelle, myös minä aloin jostain syystä ajautua kiusaamaan häntä. En tiedä itsekään, että miksi. Yläasteella hän ajautui mukaan minun ja muutaman muun pojan kaveriporukkaan. En tiedä itsekään, että MISTÄ IHMEESTÄ SE KAIKKI LÄHTI, mutta jossakin vaiheessa aloimme kaikki kiusata häntä. Tönimme ja ilkeilimme. En ollut varsinainen pääkiusaaja, mutta ilkeilin hänelle myös ihan omasta tahdostani, en varsinaisesti kavereitteni painostuksesta. Järkyttävintä tuossa oli se, että YMMÄRSIN AINA, AIVAN ALUSTA ASTI TEKEVÄNI VÄÄRIN, eikä ihme, olinhan itse joutunut hirveän kouluterrorin uhriksi ala-asteella, kuten hänkin. Mutta en vain tiennyt miten lopettaa. Jokin tämän henkilön olemuksessa ja sanomisissa ärsytti minua, ja tulin aina sanoneeksi jotain ilkeää, ja välittömästi tunsin itseni maailman paskimmaksi ihmiseksi. Omatuntoni pieksi minua jatkuvasti. Se puolivuotinen oli luultavasti elämäni hirvein, vielä hirveämpi kuin ne reilut kolme vuotta jotka olin viettänyt itse koulukiusattuna. Lopulta onnistuin pakottamaan itseni lopettamaan, ja aloin nähdä tämän ihmisen uudessa valossa, mukavana kaverina, ja nykyisin olemme jonkinasteiset kaverit. Pyysin tältä kiusatulta henkilökohtaisesti anteeksi.

Nykyisin hän on iloinen, hänellä on kavereita ja menee muutenkin hyvin. En vieläkään tiedä, miksi minä häntä kiusasin, mutta onneksi onnistuin lopettamaan.

Mutta otsikon aiheesta. Kaikki koulukiusaajat ovat pohjimmiltaan luusereita - joko sellaisia pikkuhitlereitä, jotka ihan oikeasti nauttivat kiusaamisesta ja ihmisten orjuuttamisesta, tai '''klassisia kiusaajia''' jotka kostavat pahan olonsa muihin, perinteistä zombilaumaa, joka kannustaa ettei joutuisi itse kiusatuksi, tai sitten minunlaisiani. Mutta he ovat kaikki luusereita, jotka terrorisoivat muita pohjimmiltaan vain korottaakseen egoaan. Joko sellaisia pikkuhitlereitä, jotka eivät ymmärrä olevansa luusereita, vaan luulevat ja uskottelevat itselleenkin olevansa jotenkin hienompia tyyppejä kiusaamalla muita, tai minunlaisiani, jotka eivät vain osaa lopettaa. Mutta luusereita he kaikki ovat. Tiedän tämän, sillä olen itsekin ollut sellainen. Mutta Luojan kiitos, en ole enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.