sunnuntai 26. elokuuta 2012

Koulusta ja sosiaalisista suhteista

Sosiaalisilla suhteilla on ihmiselle suuri merkitys. Ja koska lapsi viettää yhdeksän vuoden ajan elämästään suuren osan koulussa, niin se, onko lapsi suosittu koulussa, vaikuttaa luonnollisestikin koulun ulkopuolellakin. Lapsille on hyvin tärkeää että he tulevat hyväksytyiksi ryhmässä, aina päiväkodista lähtien. Koulukiusaaminen on sosiaalinen ilmiö, täysimittaiseen kiusaamiseen tarvitaan ryhmä: kiusaaja, kiusattu sekä riittävä määrä kannustajia.

Pienten lasten keskuudessa kiusaaminen on tyypillisesti leikeistä ja ryhmistä ulkopuolelle sulkemista, jota aikuisen voi olla vaikeaa tunnistaa. Kiusaaminen jatkuu helposti koulussa, jos kierrettä ei saada katkaistua.

Aamen. Muistan itse, kuinka pahalta se tuntui, kun jouduin aina olemaan ilman paria, yksin välitunneilla yms. En kuitenkaan ollut totaalisen yksinäinen, minulla on oikeastaan lähes aina ollut joitakin kavereita, ja vuosien varrella jokunen tosiystäväkin, mutta silti. Voin vain kuvitella miten kauheaa se on kun joutuu oikeasti olemaan totaalisen yksin. Ja minun kohdallani tuo ''leikeistä poisjättö'' jatkui monta vuotta, lähes ala-asteen loppuun asti.Monilla se jatkuu aina lukioon ja amikseen saakkaa. Ja henkistä ja sosiaalista väkivaltaa on opettajan tosiaan vaikea tunnistaa. Ulkopuolisen silmin se kaikki näyttää täysin viattomalta. Kukaan ei vain satu olemaan tämän Yksinäisen Ykän kaveri - ja hän saa kuullaa siitä pientä pilkkaa. Niin, pientä pilkkaa. Mutta kun puita on tarpeeksi saadaan metsä. Pienestä pilkasta kasvaa suunnaton henkinen taakka, kun se jatkuu koko ajan, kaikkialla, ja etenkin jos (ja kun) se osuu lapsea todella arkaan paikkaan. Muistan kuinka minua pilkattiin aina yksinäisyydestäni. Nekin jotka olivat vapaa-ajalla kavereitani, jättivät koulussa minut aina yksin ja pilkkasivat. Koulussa on pakko mennä ryhmän mukana

Kaverisuhteiden syntymistä ei voi jättää pelkästään lapsen vastuulle. Aikuisten tehtävänä on huolehtia, että kaikki pääsevät leikkeihin ja saavat kavereita. Opettajan haasteena on havainnoida luokkaa ja huolehtia, että jokainen pääsee toimintaan mukaan.

Lasten ei ole hyvä olla yksin. Siitä huolimatta melkein joka luokassa tuntuu olevan joku joka on yksinäinen. Koulukiusaamiseen voidaan, jos tosissaan halutaan, puuttua mutta yksinäisyyteen ei voida. Minullekin opettaja määräsi aina parin, kun kukaan ei suostunut. Lapsia ei vain voi pakottaa olemaan keskenään kavereita.

Kouluympäristössä syntyvät myös tärkeät kaverisuhteet. 

Tokihan koulussa voi saada kavereita ja useimmat saavatkin, mutta en ole oikein ymmärtänyt sitä käsitystä, mikä monilla tuntuu olevan, että vain ja ainoastaan koulusta voivat lapset saada kavereita. Mielestäni paljon paremmin ja parempia kavereita lapsi löytää esimerkiksi tykkäämästään harrastuksesta - siellä ihmiset ovat kiinnostuneita samasta asiasta ja varsin todennäköisemmin heillä synkkaa keskenään kuin koululuokkaan survoituilla, toisilleen uppo-oudoilla kakruilla. Kehotan siis kaikkia yksinäisiä etsiytymään jonkin mukavaan harrastukseen. Tiedän kyllä että näin sanotaan usein yksinäisille, eikä sieltä kuitenkaan aina löydä kaveria, mutta uskon että todennäköisemmin kuitenkin kuin koulusta.

Kaikille vanhemmille, joiden lapsia kiusataan ja kaikille lapsille joita kiusataan: koettakaa vaan jaksaa. Etsikää kavereita, vaikka se tuntuisi kuinka toivottomalta, älkää ''vetäytykö kuoreenne''. Elämä muuttuu vielä paremmaksi koulusta päästyäsi, usko pois. Uskokaa itseenne.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.