torstai 16. helmikuuta 2012

Enkeli-Elisa

Enkeli-Elisa.

Aloitin tämän blogin pitämisen noin vuosi sitten, tarkalleen 22. helmikuuta 2011. Melkein vuosi. Ja samalla jo reilu vuosi siitä, kun tyttö, jonka vanhemmat tuota blogia kirjoittavat, tappoi itsensä. Muistan sen illan, jolloin eksyin sattumalta lukemaan tuota sivua. Minä itkin.

Mutta positiivisiakin asioita on tapahtunut. Olen puuttunut omassa koulussani erääseen kiusaamistapaukseen, jonka olen havainnut, ja olen siitä aika ylpeä, vaikka se hankalaa aluksi olikin.

Se mikä minua hirvittää on se, että tuollaisia tarinoita on muitakin. Ei toivottavasti monia, mutta varmasti on muitakin. Yritetään, yritetään ettei niitä tule enää muita tällaisia tapauksia, niin kuin Elisan vanhemmat kirjoittivat, pudotaan verkko jonka läpi ei yksikään enkeli enää putoa. Koulukiusaamiseen puuttuminen on vaikeaa, mutta se on niin tärkeää, että sitä on jatkettava. Niiden jotka jaksavat taistella kiusaamista vastaan, on pakko jaksaa. Jos minä pystyn auttamaan edes yhtä kiusattua lasta tai estämään jonkun joutumisen kiusatuksi, kaikki on ollut sen vaivan arvoista mitä olen nähnyt.

                  

5 kommenttia:

  1. Mietin tässä juuri, auttaisiko kiusaamiseen se, että kiusaaja jätettäisiin luokallensa? Tietty tässä voisi olla pari varoitusta, mutta sitten ehdoton luokalle jättö? En usko että ketään huvittaa käydä peruskoulua ikuisesti...

    Mitä sinä olet mieltä? Antaisi kouluille enemmän rangaistus mahdollisuuksia...

    VastaaPoista
  2. Ainiin, kirjoitat kypsästi ikäiseksesi!

    Tulipa vanha olo, vaikka itse olen vasta 18 :)

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia Nukkis :)

    On kai siinä syytä olla ylpeä, mutta mieltä kaihertaa vieläkin se, että kesti noin puoli vuotta ennen kuin tuohon kiusaamiseen uskalsin puuttua. Asiaa tosin vaikeutti se että pari kiusaajista oli kavereitani.

    Tuosta luokallejättämisestä: veikkaan että voisi hyvinkin toimia, joskin pari asiaa pistää mieleen: kiusaaja jäisi kuitenkin samaan kouluun kiusatun kanssa (ellei sitten kyse olisi siitä että kiusattu ja muut lähteävät yläasteelle seitsemännelle luokalle tai lukioon, ja kiusaaja taas jää kuudennelle tai yhdeksännelle luokalle), eli periaatteessa kiusaaminen voisi jatkua. Tämän vuoksi pidän edelleen parhaimpana vaihtoehtona sitä, että kiusaaja saa ensin yhden varoituksen, sekä rangaistuksen jonka vakavuus sitten riippuisi kiusaamisen vakavuudesta, ja mikäli kiusaaminen vielä jatkuu, niin siirto toiseen kouluun. Mikäli kiusaajia on useampia niin kaikki eri kouluihin, mikäli vain mahdollista. Tosin en tiedä, onko Suomessa mahdollista siirtää lapsi toiseen kouluun vaikka ilman vanhempien suostumusta, Ruotsissa tietääkseni on. Jos joku tietää niin voisiko ystävällisesti kertoa?

    Mutta tuossa luokallejättämisessä on se hyvä puoli, että mikäli siitä varoitetaan etukäteen, niin sillä on todennäköisesti melkoinen vaikutus kiusaajaan. Kuvitellaanpa että minä olisin kiusaaja. Tai sitten jotenkin muuten tekisin jatkuvasti vastoin koulun sääntöjä, sillä ei ole väliä. Jos minua uhkailtaisiin luokalle jättämisellä, olisi sillä uskomaton vaikutus, paljon suurempi kuin millään jälki-istunnolla.

    Ja tuosta että kirjoita(isi)n hyvin: älä nyt :), on vaan tullut kirjoitettua melko paljonkin. Ja onhan tuossa profiilin nimessäkin kirjoitusvirhe.

    VastaaPoista
  4. Enkeli-Elisan ryhmä on perustanut yhdistyksen:

    http://eikiusata.net/EiKiusata-yhdistys.html

    Liityppä jäseneksi ja lähde mukaan toimintaan.

    VastaaPoista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.