lauantai 5. marraskuuta 2011

Sankari(t)

Tämä uutinen sai oloni heti paljon paremmaksi, ja päivän näyttämään aurinkoisemmalta. Toivoa siis on. Se, että uskaltaa puuttua kiusaamiseen, on sankarillista. Kouluissa on kahdenlaisia pelkureita kiusaajia ja niitä jotka eivät uskalla puuttua kiusaamiseen. Voin itse myöntää kuuluvani osittain tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Mutta koulukiusaajaa minusta ei tullut. Ja kun olen kohdannut kiusaamista olen kertonut siitä aikuisille, ja siitä olen ylpeä. Mutta tilanteen päällä, kun olet itse kiusaamistilanteessa sivullisena, on puuttuminen hyvin vaikeaa. Olen kyllä tehnyt sitäkin, mutta aina se ei vain onnistu. Mikäli koko joukko asettuisi kiusaajia vastaan, saattaisi se olla helppoakin, mutta tositilanteessa se joukko on kiusaajan puolella. Mikäli rupeaisi yksin huutamaan kiusaajaa vastaan, se saattaisi pahentaa paitsi omaa, myös erittäin todennäköisesti kiusatun tilannetta. Hiljainen puuttuminen taas saattaisi toimia paljon paremmin, mutta sekin on vaikeaa. Sitäkin olen yrittänyt. Aikuisille olen kuitenkin kertonut jos olen kiusaamista havainnut, ja toivon nyt että siitä tulee olemaan jotakin apua. Koetetaan nyt vaan selviytyä peruskoulusta. Ei ole kuulkaa ollenkaan helppo homma.

Millä tavalla kiusaamiseen siis pitäisi puuttua?


Stereotyyppinen ''rohkea Puolustaja menee huutamaan kiusaajalle päin naamaa että jättää kiusatun rauhaan, kiusaaja säikähtää ja lopettaa kiusaamisen'' ei toimi. EI TOIMI. Tilanne päättyy todennäköisesti siihen, että sekä puolustajalle ETTÄ KIUSATULLE nauretaan entistä enemmän.

Hiljainen puolustaminen sen sijaan saattaa toimiakin, mutta se on todella vaikeaa. Se tarkoittaa että koettaa vaikuttaa kiusaajien mielialoihin ja estää koko kiusaamistilanteen syntymisen, esimerkiksi pitämällä kiusaajat kaukana kiusatusta, tai tilanteen näyttäessä alkavan, kiinnittämällä huomion muualle. Tässä hyvä vinkki niille, jotka haluavat kiusattua puolustaa. Kiusaamistilanteessa kiinnittäkää sekä kiusaajien että katselijoiden huomio muualle. Hyvällä tuurilla he jättävät ainakin sillä kertaa kiusaamisen sikseen.

Tärkeintä on kuitenkin kertoa opettajalle tai muulle aikuiselle ja rohkaista kiusattua puolustamaan itseään, vaikka fyysisesti jos ei muu auta. Opettajilla ja koulun aikuisilla on vastuu lopettaa kiusaaminen, joten heille pitää kertoa tapauksesta vaikkeivät he sitä itse huomaisikaan. Kiusatun taas on erittäin tärkeä oppia puolustamaan itseään.

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan innolla tota sun postaustas! :) Ja kiitos ahkerasta kommentoinnista :)

      Poista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.