torstai 29. syyskuuta 2011

Uusia keinoja kiusaamista vastaan?

Juttu Iltalehdessä. En nyt tiedä olisiko tuosta kiusaamisseinästä mitään potentiaalista hyötyä. Jos joku kiusaaja tunnistaa itsensä sieltä, niin siitä saattaa ''kolahtamisen'' sijasta hyvinkin seurata kauhuleffamainen porukan nauruun repeäminen ja sen jälkeen raaka hikun savutus. . .eikun sakinhivutus. En nyt rupea ihan pessimistiksi, voihan tuosta jossain tapauksessa olla hyötyäkin.

Oikeastaan mielenkiintoisempi juttu oli tämä. Miksi se kiusaaminen on ''ikuinen ongelma''? Eiköhän sitä kiusaamista ole ollut niin kauan kuin on ihmisiäkin, mutta koulukiusaaminen? Käsittelin tätä asiaa tekstissä Synkkä vai valoisa tulevaisuus? Hyvin harva vaikuttaja jaksaa oikeasti ryhtyä tekemään jotain kiusattujen puolesta. Ja tuskin kenelläkään niistä, jotka ryhtyvät, on oikeasti hajua miten pitäisi toimia. Entisten koulukiusattujen sana ei tunnu juuri asiantuntijoita saati päättäjiä kiinnostavan, luotetaan vain siihen tietoon, mitä tutkimuksilla saadaan. Olkoon tieteellinen tutkimus kuinka tieteellinen tutkimus tahansa, se ei ole sama asia kuin oikeat, omakohtaiset kokemukset asiasta. Kiusaamisen asiantuntijoita ovat ne, jotka ovat sen itse kokeneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.