tiistai 12. heinäkuuta 2011

Oi suuri kunnianarvoisa koulukiusaaja

Helsingin Sanomissa oli tällainen juttu koulukiusaamisesta. Toisin kuin edellisessä kirjoituksessa, en tällä kertaa kommentoi itse uutista, vaan naputtelen mieluummin tekstiä siitä tosiasiasta mikä jutussa on huomattu: suositut lapset OVAT pahempia koulukiusaajia. Epäsuosittu oppilas ei voi olla kiusaaja - tiedättekö miksi? Koulukiusaamisessa on kyse ryhmäilmiöstä, sosiaalisesta ongelmasta jollakin kielellä. Voidakseen toimia kiusaajana täytyy omata ryhmässä valtaa ja suosiota. Epäsuosittu oppilas voi ehkä toimia kannustajana tai ainakin hiljaisena hyväksyjänä, mutta hän ei voi olla kiusaaja. Yleinen harhaluulohan on, että kiusaajat ovat sosiaalisesti taitamattomia räyhääjiä, mikä ei voisi juuri vähemmän pitää paikkaansa. Pääkiusaajat olivat omalla kohdallani ja miltei kaikissa kuulemissani ja lukemissani tarinoissa nimen omaan suosittuja ja opettajienkin mielestä hyviä ja mukavia oppilaita. Mielenkiintoinen juttu on, että tuossa Helsingin Sanomien jutussa huomattiin (tai luultiin) että kaikkein suosituimmat lapset eivät kiusaa, mihin epäiltiin olevan syynä että he ovat jo saavuttaneet parhaimman mahdollisen aseman ja sen pitämisessä ystävällisyys voisi olla parempi strategia kuin kiusaaminen. Eniten kiusasivat kuulemma ''toiseksi suosituimmat'' oppilaat.


    ''Tutkijat spekuloivat, että sosiaalisen aseman parantuminen joko antaa heille mahdollisuuden olla           aggressiivisempia tai sitten he kuvittelevat, että aggressio parantaa heidän mahdollisuuksiaan pysyä       tässä asemassa.''


Sekä että. Kaikkeen agressiiviseen käyttäytymiseen koulussa ei kyllä tarvita sosiaalista suosiota, mutta kiusaamiseen se antaa keinot ja tuen. 
   Mutta palataanpa tuohon: kaikista suosituimmat lapset eivät kiusaa-väitteeseen. Pitäisin todennäköisempänä että kaikista suosituimmat lapset kyllä kiusaavat, mutta eivät niin näkyvästi kuin nämä ''toisiksi-suosituimmat''. Oman kokemukseni mukaan pääkiusaaja (tai ainakin yksi heistä) oli nimenomaan sellainen päällisin puolin mukava ja hyvä oppilas. Ei sellainen joka tulee asiaan vihkiytymättömälle ensimmäisenä mieleen sanasta ''koulukiusaaja''. Tämä on juuri ongelmana sanattomassa, tai hiljaisessa kiusaamisessa - sitä on vaikea huomata muiden kuin oppilaiden. Ja koska suurin osa oppilaista on mukana kiusaamisessa ja noin yhtä suuri osa hiljaisia hyväksyjiä, ei liene viisasta laskea sen varaan että jokaisessa tapauksessa joku tulee kertomaan. 
   Likaisen työn tekivät omissa kokemuksissani nimenomaan nuo ''toiseksi suosituimmat'' oppilaat, eli he suorittivat fyysisen väkivallan ja näkyvimmän sanallisen. Kiusaamisessa on kuitenkin kysymys nimenomaan ryhmäilmiöstä, ei Pentti-ja-Arska-hakkaa-Pirkon-tyylisestä kahden kolmen hengen välisestä tappelemisesta, johon saadaan sopu heti kun opettaja vähänkin puuttuu asiaan. Veikkaan että tutkijat eivät vain osanneet (kuten eivät 99 % tapauksista osaa) lukea rivien välistä, ja totesivat vain että kaikista suosituimmat lapset eivät kiusaa, vaikka he ovat nimenomaan kiusaamisen pääjehuja, likaisen työn vain tekevät nuo toisiksi suosituimmat.


Tarkastellaanpa tätä asiaa vähän laajemmin. Ketkä ovat luokassa suosittuja, ketkä epäsuosittuja? Ja ennen kaikkea - minkälaiset ne roolit todellakin ovat kiusaamistilanteissa? Kiusaamistilanteella tarkoitetaan siis jatkuvaa olotilaa, ei yksittäisiä tilanteita millaisina opettajat monesti sortuvat kiusaamista käsittelemään. Kiusaamistilanteessa jokainen yhteisön oppilas on jollakin tapaa osallinen. Yhteisönä voimme tällä hetkellä pitää koululuokkaa, missä kyseinen kiusaamistapaus tapahtuu. Toisilla luokilla on sitten omat kiusaamistapauksensa. 
  Kaikista suosituin oppilas on tyypillisesti oppilas, joka on päällisin puolin erityisen mukava, harvoin mikään nero mutta silti kohtuullisen hyvä koulussa. Hän on useimmissa tapauksissa (ainakin vastakkaisen sukupuolen mielestä) hyvän näköinen ja omaa laajan ystävä- ja tuttavapiirin. Hän on kiusaamisen pääjehu, jonka kätyreinä toimivat toisiksi suosituimmat oppilaat, joihin palaamme kohta. Monesti sekä tyttöjen että poikien ryhmässä on oma ''kaikista suosituin''. Hän on pomo, joka määrää kenen kanssa saa olla, mikä on nössöä ja mikä coolia. Tässä vaiheessa pyydän lukijoitani huomaamaan, että puhun asioista yleistetysti - tässäkin asiassa on poikkeuksia - paljon ja suuria, suuntaan ja toiseen. Pyrin tässä tekstissä käsittelemään nimenomaan mahdollisimman tyypillistä eli keskivertoa kyseisen hierarkian luokan edustajaa. Suosituin oppilas ei aina hakeudu kyseiseen rooliin määrätietoisesti - kuten ensimmäisissä tämän blogin teksteissä kerron, koulussa ajaudutaan tiettyihin rooleihin osittain tahtomattaankiin. Tästä asiasta minulla ei ole niin paljon kokemusta, mutta melko paljon kuitenkin. 
  Toiseksi suosituin oppilas on sitä kiusaajaluokkaa, joka jää helpommin kiinni (ei, en todellakaan sano että helposti mutta helpommin kuin pääjehu). He ovat hierarkia-asteikossa suosittuja ja heillä on kavereita, mutta ei niin laajaa tuttavapiiriä kuin pääjehulla. He toimivat niin sanotusti pääjehun kätyreinä ja hoitavat yleensä fyysisen kiusaamisen, ainakin silloin kun se on näkyvää. Heidän koulumenestyksensä on hyvin vaihteleva, jotkut ovat surkeita koulussa, jotkut keskivertoja, mutta harvoin he ovat kuitenkaan niitä kaikkein parhaimpia, eli ''neroja''. Nerot ovat useimmiten koulukiusattuja ja hierarkian pohjalla. Toiseksi suosituimpia oppilaita on enemmän kuin pääjehuja, tilanteesta riippuen (ja hyvin paljon vaihdellen) noin 5-15 % luokan oppilaista. 
   Normioppilas áka Kannustaja on sitä perusmassaa. He tekevät kutakuinkin mitä vain mitä pääjehu käskee, he ovat harvoin taiteellisia tai hyviä koulussa (sillä se on niin nössöänörttiähikkeähomoalesboa sun muuta). Kiusaamistilanteissa he ovat kannustajia, eivät tilanteen alkuunpanijoita mutta tulevat mukaan. Klassisessa kiusaamistilanteessa, kutsukaamme sitä nyt Ringiksi (jokainen kiusaamistilanteisiin törmännyt tai niistä lukenut tunnistanee tämän stereotyyppisen tapauksen). Elikkäs oppilaista muodostuneen ringin keskellä kiusaajat rääkkäävät jotakuta ja kannustajat ovat kokoontuneet ringiksi ympärille, pilkkaamaan, nauramaan ja viihtymään. Kannustajat muodostavat toisen puolen oppilaiden perusmassasta, se toinen puoli on (erittäin häilyvä)
   Hiljainen hyväksyjä on toisinaan myöskin sitä perusmassaa, toisinaan epäsuosittu oppilas. Hän ei mene varsinaisesti mukaan kiusaamiseen, muttei tee mitään estääkseen sitä. Ei yritä puolustaa kiusattua (se on sankareiden hommaa poijaat), eikä mene kertomaan opettajalle, mikä on myöskin puolustamista. He antavat kiusaamisen jatkua. Tutkimuksissa ja sun muissa sellaisissa todetaan yleensä etteivät hiljaiset hyväksyjät uskalla puuttua kiusaamiseen koska pelkäävät tulevansa itse kiusatuiksi. Se voi hyvinkin olla totta, joskin syy voi olla myös ettei heitä yksinkertaisesti kiinnosta mitä sille Kiusatulle Kallelle tapahtuu. Hiljaiset hyväksyjät-ryhmä on aika häälyvä, sillä osa heistä on sitä perusmassaa, osa taas epäsuosittuja, ja osa lipsahtaa toisinaan kannustajien puolelle. Kannustajat ja hiljaiset hyväksyjät muodostavat ''perusmassan'' eli suurimman oppilaiden ryhmän. He käsittävät yhteensä (jälleen tilanteesta riippuen ja heiluen) noin 60-70 % oppilaista. 
   Kiusattu on hierarkian pohjalla. Hän on luokassa sylkykupin roolissa eikä hänellä ole minkäänlaisia oikeuksia. Hän on siis kiusaamisen uhri. Hänellä voi hyvinkin olla ystäviä, jotka joko yrittävät puolustaa häntä tai eivät, mutta yhteisössä hän on multaklöntin arvoinen. Kiusattu voi olla hyvinkin mukava ja ystävällinen oppilas, ja on usein kouluun tullessaan avoin ja iloinen, sillä juuri näillä eväillä joutuu yleensä kiusatuksi, ellei omaa vahvaa puolustustaitoa. Kun häntä on kiusattu pahimmillaan päiväkodista työpaikalle, hän on tuskin enää niin avoin ja iloinen. . .tästä lienee syntynyt stereotyyppi kiusatusta alakuloisena hissukkana. Saattaahan hänestä sellainen tullakin kiusaamisen takia, mutta harvoin hän on sellainen aluksi.
   Puolustaja on oppilas joka yrittää puolustaa kiusattua. Puolustajat ovat niin pieni ryhmä, että on vaikea sanoa mihin hierarkian ryhmään he yleensä kuuluvat. Parhaiten pystyisivät kiusattua ainakin teoriassa puolustamaan suositut, mutta he ovat harvoin puolustajia. Puolustaja voi olla käytännöllisesti katsoen mistä tahansa hierarkialuokasta, joskin äärimmäisen harvoin itse pääjehu, sillä silloin mitään kiusaamista ei olisikaan. 


   Kiusaamiseen osallistuvat usein sekä tytöt että pojat ja se koskettaa koko luokkayhteisöä, kaikkia oppilaita. Opettajat ovat usein täysin pihalla tästä hierarkiasysteemistä. Sama pätee päiväkoteihin, joissa kiusataan ihan yhtä lailla ja joissa vallitsee kutakuinkin samanlainen hierarkia.




''Lapset ovat hyvin tietoisia siitä, millainen hierarkia ryhmässä vallitsee. He pystyvät kertomaan kuka ryhmässä määrää, kuka jää ilman ystävää ja kuka kiusaa.''


                                                                           Lähde: MLL 




Mielestäni paras keino suojella lapsia kiusaamiselta olisi peruskoulujärjestelmän välitön lakkauttaminen, niin ettei lapsia pakotettaisi paikkaan missä tuollainen hierarkia pääsee muodostumaan. Tilalle voitaisiin rakentaa uusi, parempi koulujärjestelmä. Siitä aion kirjoittaa joskus tulevaisuudessa jutun tänne. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.