perjantai 25. maaliskuuta 2011

Koululiikunta Vs. Urheilumieli

Viime vuosina on tullut paljon uutisia siitä kuinka kouluihin halutaan lisää liikuntaa ja ollaan huolestuneita siitä että lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän. Mitä ihmettä? No, muistellaanpa omia koululiikuntatuntejani. Samanlaisia kokemuksia löytynee liki jokaiselta koulukiusatulta. Minut valittiin aina viimeiseksi joukkueeseen. Taitojani vähäteltiin. Kun tein virheen, oli joku vittuilemassa. ''Eikö nörtti saanut palloa kiinni?'' Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta älynnette, mitä ajan takaa. Liikuntatunneilla on otolliset mahdollisuudet kiusaamiseen.

Jaetaanpa oppilaat kolmeen ryhmään: ''urheilijat'' ''tavalliset'' ''ei-urheilulliset''. Ryhmät ovat itse asiassa samat kuin mitä olen aiemminkin kertonut: ''suositut'' ''massa'' ja ''nörttihikekvittunhomoklesohuorahikipinkonörttisaatanaaaperkellevittu!!!!!!''. Liikuntatunneilla pärjäävät parhaiten luonnolisestikin nuo suositut urheilijat. Sen sijaan ei-urheilullisia oppilaita sorsitaan ja pilkataan jatkuvasti. . .millä ihmeen logiikalla voidaan olettaa, että hän silloin innostuu liikkumaan yhtään enempää? Ekaluokkalaiset ovat harvoin kovin huonokuntoisia, mikäli he urheilevat, he ovat todella hyväkuntoisia, muussa tapauksessa normaalikuntoisia. Mutta missä alkaa väli kasvaa? Kun liikuntatunnit alkavat, nämä urheilijat hakkaavat, pilkkaavat, kiusaavat ja syrjivät näitä ei-urheilijoita.

Liikuin ekaluokkalaisena paljon. Enemmän kuin tarpeeksi. Mutta kun minua alettiin kiusata, liikkumiseni romahti. Ei kokonaan, enkä ole muistaakseni missään vaiheessa ollut kunnolla huonokuntoinen, mutta se kuitenkin romahti. Syynä oli koulukiusaaminen. Millä logiikalla uskotte että koululiikunta on hyväksi lasten terveydelle? Vapaa-ajan liikunta on se tärkein juttu, koululiikunta ei paina sen rinnalla juuri mitään. Urheilijat liikkuvat vapaa-ajallaan aivan tarpeeksi, eikä koululiikunta ole heille millään lailla tarpeellista. Ne, jotka lisäliikuntaa tarvitsisivat, taas joutuvat kiusatuiksi näillä liikuntatunneilla. Koululiikuntatunti, oikealta nimeltään siis koulukiusaustunti, alkaa yleensä pukuhuoneeseen menolla, josta siirrytään liikuntasaliin. Liikuntasalissa opettaja jakaa luokat joukkueisiin. Kun tulee kiusatun vuoro, joukkue, johon hänet on valittu, päästä erinäisiä ääniä: ''eeii, tuo nörtti tulee meille'' ''ei se osaa mitään''. Pahemmassa tapauksessa, esimerkiksi pesäpallossa  opettaja valitsee joukkueisiin kapteenit, jotka ovat täysin varmasti näitä suosittuja urheilijoita. Sitten kapteenit saavat valita joukkueisiinsa pelaajat. Urheilijat valitaan luonnollisesti ensimmäisinä, kiusatut viimeisinä. Tietenkään tämä ei yksittäisenä tapauksena ja ilman kiusaamista painaisi paljoa - ainahan joku tuossa tilanteessa valitaan viimeisenä, mutta kun se menee joka kerta noin. Kiusattu on viimeinen. Häntä pilkataan siitä. Liikuntatunnilla kohtaavat kaksi ääripäätä: urheilijat ja ''nörtit''. Päästäkseen ''nörtiksi'' ei välttämättä tarvitse olla erityisen huonokuntoinen, mutta et saa osata kunnolla mitään joukkueurheilulajeja. Et saa ainakaan olla suosittu. Ollakseen suosittu pitäisi olla urheilija. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi ääripäätä kohtaavat? Tapahtuu raakaa väkivaltaa. Ainakin henkistä ja todennäköisesti fyysistäkin. Urheilijat eivät lisäliikuntaa juuri tarvitse, ''nörtit'' sen sijaan tarvitsisivat. Mutta eivät he sitä juuri innostu saamaan, kun heitä urheilutunnilla kiusataan. Tässä on koko homman juju. Erityisesti mediassa ollaan huolissaan siitä kuinka nuoret viettävät liikaa aikaa tietokoneiden ääressä eivätkä liiku tarpeeksi. Tietokoneiden ääressä viettävät ''liikaa'' aikaa kutakuinkin kaikki nuoret, mutta suurin osa heistä myös liikkuu liian vähän. Ne jotka liikkuvat tarpeeksi ovat niitä, joita äskeisessä tekstissä kutsun urheilijoiksi. Lisää liikuntaa tarvitsisivat juuri nämä, joita liikuntatunneilla kiusataan. Mutta eivät he taatusti innostu sitä saamaan, kun he joutuvat liikuntatunneilla raa'an väkivallan uhreiksi.

Otsikossa mainitaan urheilumieli. Mitä se on? ''Vanhan ajan urheilumieli'' tarkoittaa sitä, että urheillaan ihan urheilun vuoksi ja otetaan pelit pelinä, ei kiusata muita. Ei pilkata muita. Ollaan reiluja. Se on vain urheilua, ei tarvitse olla mitään veren maku suussa-kilpailua. Ja jos on olemassa yksi paikka, mistä tätä urheilumieltä EI löydy, niin se on koulu. Liikuntatunneilla ei ole urheilumielestä tietoakaan, siellä juuri kilpaillaan veren maku suussa, pilkataan huonompia eikä todellakaan olla reiluja. Jos urheilijaa rangaistaan sääntöjen rikkomisesta, on se tuomarin erhe. Jos hän osuu kädellä jalkapalloon tai kuljettaa koripalloa käsissä juostessaan, on se tuomarin rike ja joukkuetoverit ovat hänen puolellaan. Jos kiusattu tekee näin, hän joutuu sylkykupiksi ainakin pelin loppuun asti, hankkihan hän joukkueelleen rangaistuksen, vaikka vain vahingossa. Tämä toistuu lähes jokaisella liikuntatunnilla, jossa pelataan joukkueurheilulajeja. Tämä on tuttua hommaa, olenhan itse joutunut koulukiusaamisen uhriksi ja käyn ikävä kyllä liikuntatunneilla edelleenkin. Ja vaikka oma kiusaamiseni onkin loppu, niin etenkin liikuntatunneilla näitä kiusaamistapauksia sattuu näköpiirin monesti. Liki jokainen kerta.
Mistä ihmeestä on kyse, kun nuorten liikkumista koetetaan lisätä koululiikunnalla? Siitä ettei oikeasti ymmärretä koulumaailmaa. Ovat oppilaatkin jossain kyselyssä halunneet lisää koululiikuntaa, mutta veikkaanpa, ettei kovin monta niin vastanneista ollut kiusattu. Lukemattomia lapsia ja nuoria kiusataan kouluissa, ja koululiikunta tarjoaa siihen aivan erityiset mahdollisuudet. Koululiikunta on turhista turhin aine, jolle ei ole mitään käyttöä. En väitä, että suurin osa muistakaan aineista olisi maailman tarpeellisimpia, mutta koululiikunnasta ei ole yksinkertaisesti mitään hyötyä.

5 kommenttia:

  1. Tuttua juttua. Koulu tappoi kaiken ilon liikunnasta. Myös minut valittiin joukkueeseen viimeisenä hirveän ruikutuksen saattelemana. ”Ei me tota haluta pilaamaan meidän joukkuetta.” Sillä ei ollut mitään väliä, että olin paras suunnistuksessa ja perhanan nopea juoksija ja hiihtäjä. Vain joukkuelajeilla oli merkitystä. Mulla on jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus kirjoittaa tästä aiheesta. Terveisin, nykyinen kuntourheilija.

    VastaaPoista
  2. Ei juolahtanut mieleen tuo idea tuota tekstiä kirjoittaessa, mutta kun ajattelee, niin ihan totta että kuntourheilua ei hirveästi arvosteta kouluissa. Vain joukkueurheilulajeja. Minkä ihmeen takia? Vaikka kaikki liikunta toki terveellistä onkin, niin eikös juuri kuntourheilu kohota sitä kuntoa, nimensä mukaisesti, eniten?

    VastaaPoista
  3. Hauskintahan siinä on, kun annetaan "kapteenien" valita joukkueet, että opettajat hakee siinä juuri sitä, että ne urheilijat/hyvät kaverit valitaan ekana, niin että syntyy tasaväkiset joukkueet. Oon aina ihmetelly et miten niin vesiselvän syrjivää keinoa voidaan millään tapaa käyttää koulussa...

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: tuo joukkuejakojuttu, sanotaan sitä nyt selvyyden vuoksi vaikka pesisrääkkäykseksi, on oikeasti jo mielenkiintoinen juttu. Miten niin selkeän syrjivää, kuten kirjoitit, tilannetta annetaan ylläpitää yhä vaan? Siis eikö kukaan oikeasti huomaa tuota joukkuejaoissa tapahtuvaa kiusaamista, kun se on niin räikeää. Joka kerta on yksi ja sama joka on viimeinen.

    VastaaPoista
  5. Kaikenlisäksi se on samalla ikäänkuin vielä viesti opettajalta oppilaille, että opettaja hyväksyy sen , kun antaa oppilaiden valita joukkueet.Hyvenäksyy sen silmiensä edessä olevan tilanteen jossa selviää 'oma arvo' luokan hierarkiassa. Meillä toisinaan oppilaat pyysivät että saisivat tehdä itse jaot, toisinaan sitten liekö kyse siitä että pitää olla monipuolisesti joukkueidenkin valintatapoja - erittäin huono syy.

    "Ei mitään henkilökohtaista" - kyllä se on henkilökohtaista. No, liikunnanopettaja tuskin itse on edes koskaan jäänyt viimeiseksi, eiköhän se ole ollut urheilija jo ylä-asteella ja tullut siten ekojen joukossa valituksi. Olen lukenutkin jostain että suurin osa koulukiusaajista päätyy vielä opettajiksi/lääkäreiksi/poliiseiksi yms... Jostain syystä en ole kauhean yllättynyt tästä? Sehän vaan ruokkii kierrettä kun ne pääsee takaisin omaan ympäristöönsä...

    ps. hyvä blogi, jatkan lukemista :)

    VastaaPoista

Kommentteja voi jättää anonyymisti ja rekisteröitymättä. En tarkasta kommentteja etukäteen, mutta poistan asiattomat kommentit. Eri mieltä oleminen ei kuitenkaan ole asiatonta.